Hevoset ja talvi – asiaa hyvinvoinnin arvioimisesta

Hevosten hyvinvointi on ollut viime päivinä esillä niin Hesarissa kuin Ylenkin sivuilla, vastineita hevosen pito- ja käyttötavoista on kirjoitettu blogeihin, virallisina kannanottoina hevosalan järjestöiltä ja luonnollisesti keskustelu käy kuumana myös somessa. Ajattelinpa kantaa korteni kekoon sillä hevosen hyvinvointi on yhtä monimutkainen rakennelma kuin, no, keko.

Analysoidaanpa asiaa talvisen myrskyn näkökulmasta. Ulkona on pakkasta, ilta alkaa hämärtyä ja tuulenvire on tällä hetkellä n. 10 metriä sekunnissa lumensekaisena. Kunnon talvi. Ulos ei ainakaan kaljuna apinana huvita mennä, ellei toppahaalariin ole sujahtanut ainakin parin kolmen vaatekerran kera ja sauna ole lämpiämässä. Eli hevoset sisälle ja äkkiä, loimet selkään ettei talliin kylmety ja ruokaa ja lämmitä juomaa eteen. Tai sitten ei, tai ehkä, vähän riippuu tilanteesta.

Hevosen kylmänkestävyys on erinomainen ainakin niillä yksilöillä, joilta sitä ei ole täysin jalostuksella poistettu tai sukujuuret muuten ole niissä roduissa, joissa lämmönsäätely ja karvan kasvu on erilaista kuin vaikkapa suomenhevosilla. Kylmänkestävyys edellyttää muutamaa asiaa: että ruokaa on, sillä syöminen ja rehun sulattelu tuottaa energiaa, jolla kroppa pysyy lämpimänä, että hevosella on jonkinmoinen talvikarva, että on mahdollisuus hakeutua halutessaan tuulensuojaan ja että hevonen ei kastu karvasta läpimäräksi, ihoon asti. Kylmänkestävyys on toki huonompi varsoilla ja vanhoilla hevosilla ja kaikilla muilla poikkeustapauksilla mutta normaali hevonen sietää kylmää hyvin kun edellä mainitut asiat toteutuvat.

Meillä on pihassa luonnonihmeitä nimeltään shetlanninponi. Tällä tontilla ei ole reiluun kymmeneen vuoteen vielä ollut sellaista keliä, että shettiksen talvikarvasta olisi vesi mennyt läpi ihoon asti tai että joku olisi talvikarvassa palellut. Kesäkuussa 4,5 vuotta sitten on ollut kriittisin hetki. Lämpötila oli max. +5 astetta, vettä tuli vaakaan ja jengi oli jo kesäkarvassa. Silloin oli loimia ulkona ja sisällä kuivateltiin fleecen alla eikä pihalla oltu koko päivää. Syksyn sateilla tätä ongelmaa ei yleensä ole sillä talvikarvaa kasvatellaan jo elokuun alusta.

Karvan siis annetaan meillä talveksi kasvaa ja rasvoittua luonnollisesti, jolloin mahdollinen vesi valuu pois kuin hanhen selästä. Paitsi että pakkasilla karvalla ei juuri vettä näe, karva nimittäin eristää niin hyvin, että lumi ei edes selkään sula eli lämpö ei karkaa pintaan lunta sulattamaan, vaan pysyy ponin ihoa vasten. Shettikset eivät siis ole pikkumyräkästä millänsäkään ja senhän ymmärtää, kun tietää, että rodun kotimaassa Shetlannin saarilla, ei meri ole missään muutamaa kilometriä kauempana ja Atlantilta sitten tuulee vähän kovempaa ja vähän useammin, kuin täällä Suomessa – ovat ns. lähtökohtaisesti tottuneet keleihin. Sanoisin noita vuosia seuranneena, että tuulenvireestä ne vasta nauttivatkin…

Shettiksillä on myös älliä hakeutua joko rakennusten tai metsän tarjoamaan luonnolliseen suojaan ja myös pihattoon kelillä kuin kelillä, oli kyse myrskystä tai keskipäivän helteestä. Sitä on oikeasti ihan mahtava seurata, miten ne tajuavat ihan itse. Nämä henkiinjäämistaidot ovat edelleen oleellisia myös saarilla, ennen myrskyä ponilaumat hakeutuvat siellä edelleen suojaisiin paikkoihin, kuten satojen ellei tuhansien vuosien ajan esiponit niitä ennen – ja homma siis toimii edelleen täälläkin (vaikkakin tarvittaessa voidaan puuttua tilanteeseen). Pointti ei ole jättää hevosia silti oman onnensa nojaan, pointti on, että hevosia seuraa. Mitä ne tekevät milläkin kelillä ja pärjäävätkö omalla päättelykyvyllään. Useimmin näyttävät kyllä tietävän omistajaansa paremmin mitä haluavat.

Meillä on myös lv tamma, joka on ollut ikänsä loimitettuna, herkkähipiäisenä. Meillä on ollut vähän tyly kohtelu tältä osin koska tyyppi vihaa loimittamista ja minä myös, eli jos ilman pärjää, aina parempi joten kokeillaanpa sitä. Viime talvena oli tietysti pakko loimittaa, koska oli siihen tottunut mutta tälle talvelle ei olla vielä aloitettu – eikä se ole loimitettuna nytkään. Eipä tuolle kovin kummoinen karva kasvanut mutta käyttäytymisen seuranta on kertonut, että myös tämä hevonen omistaa toimivat aivot ja se hakeutuu halutessaan pihattoon tai muihin suojapaikkoihin kelin mukaan. Se ei kuitenkaan seiso sisällä koko vuorokautta, eli ulkonakin liikuskellaan ja oleskellaan tasaiseen normaaliin tahtiin eikä se ole näyttänyt missään vaiheessa palelevalta. Ruokaakin voi huoletta olla tarjolla niin paljon kuin napa vetää, sillä lämminveriravureille aika tyypillisesti, se ei näytä helposti keräävän ylimääräisiä kilojakaan vaan pysyy omatoimisesti sopivassa kunnossa. Se siis pärjää ilman loimea ihan hyvin. Ja jos ei olisi pärjännyt, olisi loimitettu. Mutta on siis hienoa että voi tarjota hevoselle valinnan vapauden, sitä niiden vapauttahan usein peräänkuulutetaan… (ja siihen vapauteen kuuluu myös vastuu, joka tuppaa usein unohtumaan, sitä tässä siis nimenomaan seurannalla kannetaan, joka päivä…).

Eli hyvähän meidän on olla kun on kaikki asiat kunnossa eli kertaus: karvan on annettu kasvaa, karvan on annettu rasvoittua, ruokinta on mietitty sopivaksi, kaikilla on mahdollisuus hakeutua pihattoon mikäli joka suunnasta joko rakennuksin tai metsien myötä suojattu tarha-alue ei suojaa tarpeeksi ja on varmistuttu siitä että kaikki hevoset myös menevät sisälle ja myös makoilevat ja nukkuvat riittävästi. Vettä on tarjolla koko ajan ja keskitalvella vielä olkikuivitus tukee lämpimänä pysymistä koska syötävää on koko ajan tarjolla.

Entäs muilla talleilla? Jos tarha on peltoaukealla ilman suojaa ja onkin karsinatalli ja tallissa seisoo oikeasti kymmenen vilukissaa? Tässä tullaankin sitten tämän jutun pointtiin. Ei ole yhtä vastausta miten erilaisilla talleilla, eri olosuhteissa ja eri hevosten hyvinvointi tulee huomioitua esimerkiksi tällaisena talvisena hieman myrskyisenä päivänä. Ilman suojaa on varmasti syytä tällä kelillä loimittaa jos tarhat ovat peltoaukealla tai muuten suojattomalla paikalla, ihan varmasti on syytä ottaa aikaisemmin sisälle ja viettää yö tallissa. Ihan varmasti on syytä pitää treenihevosen lihaksistosta huolta loimittamalla eikä seisottaa kyyryssä tarhassa ilman. Riippuu ihan täysin siitä minkälaisella paikalla ja puitteissa tallia pitää ja minkälaisia hevosia tallissa on ja miten ne ovat syksystä sopeutuneet tulevaan talvikeliin. Aikana ennen shettiksiä kun kaljumman rodun hevoset olivat karsinatallissa ja ulkona oli toista viikkoa -25C meilläkin tietysti tarhattiin hepat loimet selässä – ja tarhattiin kaksi kertaa päivässä, välillä käytiin sisällä. Seurannan lisäksi hyvinvoinnista huolehtiminen edellyttää välillä älyntöntä määrää vaivannäkemistä. Tämä ei ehkä ulospäin näy millään tavoin, mutta hevosenomistajan aivot raksuttavat taukoamatta.

Meidän kaikkien hevosia seuravat niin ohikulkijat, naapurit kuin asiakkaatkin. Miten hevosenpidon moninaisuutta ja sitä että eri tilanteissa hyvinvointia edistävät ratkaisut voivat olla erilaisia, voi edes avata vaikkapa ihmisille, joilla ei ole mitään kokemusta hevosista? Varsinkin jos tilanne näennäisesti ihmisen näkökulmasta on jopa nurinkurinen? Ei välttämättä ihan helposti, mutta aina voi yrittää. Eli jos hevosen hyvinvointi kiinnostaa, kysy! Jos ohikulkija katselee hevosia tarhoissa, kerro! Kyllä me kerrotaan miksi me teemme juuri näin ja millä perusteilla meidän hevosilla on hyvä olla, juuri nyt, juuri näin. Koska kyllähän me hevosten hyvinvoinnista kannetaan huolta, joka päivä, vuodesta toiseen.

Harmittavaa on se, jos huolehtiminen ei enää riitä vaan ylihuolehtiminen ottaa valtaa. Lähtökohta on vapaa hevonen – vapaa pihatossa, isolla ulkoilualueella, laumassa lajityypillisesti ja vapaa-ajallaan omia valintoja tekevä hevonen. Vastuun vapaudesta kantaa ihminen. Lähtökohta on myös se, että tästä voidaan poiketaan tarvittaessa eri syistä, jotka voivat olla yhtä lailla perusteltuja hevosen hyvinvoinnin kannalta ja edistävät hyvinvointia toisesta näkökulmasta.

Jotta voi arvioida hevosen hyvinvointia tapauskohtaisesti, pitää olla laaja käsitys hevosesta eläimenä, hevosenpidosta, hevosyksilöistä, lakipykälistä, tutkimustiedosta ja ennenkaikkea paljon paljon hevosenlukutaitoa ja kokemusta erilaisista hevosista erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa.

Hevosista pitää huolehtia ja kantaa vastuu hevosenpidosta hankkimalla siihen riittävän osaamisen ja taidot sekä ennenkaikkea jatkuvasti kehittää hevosenlukutaitoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s