Mitä ilman hevonen ei pärjää?

Ruokinnansuunnittelu on paitsi ravinnontarpeiden laskemista, myös sen miettimistä, että ruokaan liittyvät käyttäytymistarpeet tulevat täytettyä. Sekä fyysisen (ruoansulatuselimistö ja sen toiminta) että psyykkisen (vapaana laiduntaisi tasaiseen tahtiin ja etsisi sopivaa naposteltavaa koko ajan) hyvinvoinnin takia on siis tärkeää että hevosella on myös ”riittävästi pureskeltavaa”.

Kuiva-aineen saanti

Laskennallinen tapa arvioida sitä, saako hevonen riittävästi syötävää ja pureskeltavaa, on tarkistaa kuiva-aineen saanti suhteutettuna syöntikykyyn. Kuiva-aineen määrä kannattaa laskea ainakin karkearehusta, jota hevonen syö eniten ja josta suurin määrää kuiva-ainetta tulee. Kuiva-aineen osuus rehussa selviää rehuanalyysin avulla.

Minimiannoksena pidetään 1,5% kuiva-ainetta hevosen elopainosta, tätä alhaisempia määriä käytetään usein laihdutussuosituksissa, jopa 1% asti (joista toisinaan vielä unohtuu maininta nimenomaan prosenttia kuiva-aineesta – eikä kokonaisrehumäärästä) – siitä lisää alempana. Kuiva-aine on siis se karkearehun osa mikä jää jäljelle, kun rehusta poistetaan vesi – eli se mikä osa mikä sisältää myös ravintoaineet, energian ja valkuaisen.

Se paljonko kuiva-ainetta hevonen pystyy syödä on yksilöllistä. Eri lähteissä lukema vaihtelee 2-2,5% jopa 3% elopainosta ja ylikin. Varsat eivät välttämättä pysty syödä niin paljoa kuin aikuiset ja ahne poni tuntuu syövän täysin arvioista riippumatta määrättömästi…

Kuiva-aineen rajoittaminen laihdutettaessa

Sivuhuomautuksena on todettava, että pelkän kuiva-ainemäärän antaminen ohjenuorana laihdutusruokinnan heinäannokselle ei ole järkevää, sillä pitäisi myös huomioida se, paljonko energiaa ja erikseen tarkasteltuna esim. sokeria tai valkuaista, kyseisessä kuiva-ainesatsissa lisäksi on.  Tämähän riippuu täysin heinästä koska mitään ”yleisheinää” ei ole olemassakaan, jonka perusteella yleisneuvoa voi antaa. Kaikki ovat erilaisia arvoiltaan, joten ”anna x määrä heinää” ei kerro vielä mitään siitä, paljonko hevonen itse asiassa saa vaikkapa energiaa tai onko sokeripitoisuus heinässä 50 vai 220 – (jonka syömisestä tulee jo aika iso ero vaikkapa viikossa…).

Lisäksi heinän kurittaminen tappiin asti laihduttaessa aiheuttaa todennäköisesti vain stressiä, mahahaavariskin kohoamista, ongelmia suolistoon ja käytösongelmia kun kylläisyydenkään tunne ei täyty – eli laihdutettavankin ruokinnassa pitää huomioida aina se, että pureskeltavaa ja tekemistä on oltava riittävästi ja myös että ylläpitotarpeen mukainen ravinnontarve tulee täyteen. Laihdutukseen ratkaisu on liikunta ja siihen optimoitu ruokinta, ei pelkän kuiva-ainemäärän rajoittaminen, varsinkaan jos ei ole edes tietoa mitä kuiva-aine sisältää.

Vähän liikkuvien hevosten haasteet

Mikäli hevonen on joutilas tai kevyessä työssä tulee useimmiten enemmän tai vähemmän ristiriitaa energiansaannin ja kuiva-aineen saannin välille, eli heinässä kuin heinässä on liikaa energiaa kun kuiva-ainetta annetaan laskennallisesti sopivasti – puhumattakaan jos haluaisi syöttää heinää vapaammin, jotta käyttäytymistarpeet tulisi vielä paremmin huomioitua. Yhtälö ei siis vain toimi niin kauan kun liikunta on kevyttä.

Vaihtoehtoja on siis kaksi – joko korvata osa heinästä esim. oljella, joka on loistava täydennys, sillä olki ei yleensä sisällä käytännössä lainkaan sokeria eikä valkuaista ja sisältää myös vähemmän energiaa kuin heinä. Jos heinässä on turhan korkea valkuainen voi myös kahden eri heinän syöttäminen olla vaihtoehto.

Kovin vanhaa heinää kannattaa kuitenkin välttää, sillä ne sisältävät kasvifysiologiasta johtuen yleensä paljon sekä sokeria että sulamattomia kuituja, ilman että energia-arvo laskee juurikaan > valitse ennemmin olki ja vältyt vanhan heinän tuomilta ongelmilta ja energiansaantikin laskee reilummin. Lisäksi viihdykkeeksi voi tietytsti käyttää kerppuja, havunoksia jne. – huomioiden että niistäkin kuitenkin tulee myös energiaa syöntimäärästä riippuen.

Toinen vaihtoehto on lisätä hevosen liikuntaa niin, että se tekee vähintään kohtalaista työtä vastaavasti hommia, tällöin heinämäärä voidaan useimmiten jo pitää itsessään sopivana myös kuiva-aineen näkökulmasta eikä ole lihoamisen pelossa tarvetta kiristää vyötä. Mitä raskaampi työ, sitä helpompaa ruokinta siis on heinän osalta, sokerit tulee käytettyä työhön ja heinää voi syöttää vapaammin, mikä on varmasti myös hevoselle mukavampaa.

Riittävä määrä pureskeltavaa, jaettuna tasaisesti pitkin päivää, on siis äärimmäisen tärkeä osa hyvinvointia

Liian vähäinen heinämäärä ei edistä hevosen hyvinvointia, eikä heinää saisi kurittaa määräänsä enempää laihdutettavaltakaan. Varsinkin helposti lihoavien hevosten omistajien olisi ensisijaisesti sitouduttava siihen, että hevonen saa sopivaa liikuntaa, sopivan määrän, jolloin myös karkearehua voidaan antaa kaikista näkökulmista sopiva määrä.

Jos haluat vinkkejä sopivan heinän hankintaan ja ruokintaan heinän näkökulmasta, tule mukaan Hevosen heinä -verkkokurssille! Kurssilla käydään läpi perusteet heinäntuotannosta, joka auttaa ymmärtämään miksi heinä on sellaista kuin sen analyysin mukaan on sekä heinän ja sen ravintoarvojen merkitystä erilaisten hevosten ruokinnassa. Harrastehevosen ruokinta -verkkokurssilla pureudutaan puolestaan syvemmälle ruokinnan saloihin juuri kevyemmässä työssä oleville hevosille sopivasti mutta kurssi sopii kyllä kaikille ruokinnasta kiinnostuneille.

Pasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s