Probiootit ja prebiootit ja löysä maha (hevosella)

Referoin tässä jutussa lähinnä ruotsalaisen paskablogin uusinta juttua pre- ja probioteista. Ihan tosi, kutsuvat itse blogiansa sillä nimellä, sillä tekevät Ruotsissa paraikaa tutkimusta hevosista, joilla on taipumus löysään mahaan ja vetiseen ulosteeseen – yleisen oloinen ongelma myös täällä meillä.

Monesti tähän vaivaan avuksi tarjotaan prebiootteja tai probiootteja, mitä ne siis ovat? Ja onko niistä hyötyä? Kysyin juttua varten myös tarkentavia taustatietoja alan asiantuntijalta.

Mitä pro- ja prebiootit siis ovat?

Ovat kaksi eri asiaa.

Prebiootti: ”Sulamaton ruoan komponentti, tavallisesti hiilihydraatti (oligo- tai polysakkaridi), joka tukee valikoivasti yhden tai useamman bakteerikannan kasvua tai aktiivisuutta paksusuolessa”. Eli prebioottien toivotaan toimivan ravintoaineena sellaisille mikrobeille, joiden toivotaan kukoistavan suolessa. Eli ”ruokitaan” tärkeiksi koettuja mikrobeja niille passelilla ravinnolla.

Probiotti: ”Probiootit ovat eläviä bakteeri- tai hiivakantoja, joiden uskotaan vaikuttavan myönteisesti terveyteen tasapainottamalla ruoansulatuskanavan mikrobistoa” ja esimerkkejä näistä ovat maitohappobakteerit ja mm. Saccharomyces boulardii -hiivat. Eli probioottia syötettäessä pyritään siis puolestaan viemään suoleen tiettyä elävää bakteerikantaa tai hiivaa.

Tutkimuksissa havaittuja ongelmia

Saksalaisessa tutkimuksessa tutkittiin auttaako kahden eri vasikoille hyväksytyn probioottivalmisteen antaminen varsaripuliin. Probiootti-ryhmän varsoista 65% sairasti vähintään kahdesti ripulin, kun plasebo-verrokkiryhmäläisistä vain 33%. Lisäksi probioottiryhmän varsat kasvoivat hitaammin. Annetut valmisteet sisälsivät Lactobascillus rhamnosusta ja Enterococcus faeciumia. Tutkimus osoitti, että se mikä toimii yhdellä eläinlajilla, ei välttämättä toimikaan toisella.

Kun tutkittiin ihmisille hyödyllisiä bifidobakteereja ja laktobacilleja todettiin, että terveillä hevosilla aivan muut mikrobikannat ovat yleisiä kuin edellä mainitut. Hevosen ruoansulatuksen päätehtävähän on muuttaa ruoho käyttökelpoiseen muotoon, ihmisen elimistö ei tee sitä, joten on loogista, että eri mikrobit ovat yleisiä ihmisellä ja hevosella. Hevoselle merkityksellisiä on kuituja sulattavat mikrobit, jotka kykenevät käsittelemään esim. selluloosaa. Yleistyksiä eri eläinlajien välillä ei siis pitäisi tehdä.

Eräässä tutkimuksessa oli tutkittu puolestaan prebioottina käytettyjä frukto-oligosakkarideja, joiden toivottiin hevosille syötettynä päätyvän paksusuoleen, jossa ne voisivat käydä voihapoksi, jolla voisi olla positiivisia vaikutuksia suoleen. Laboratorio-olosuhteissa vain huomattiin, että ne kävivät voihapoksi jo mahalaukussa, aiheuttaen vaurioita mahalaukun limakalvoille. Näin ollen tämän tyyppisten valmisteiden syöttäminen maha-haavariskin omaaville hevosille on kyseenalaista.

Kentuckyn yliopiston blogissa suhtautuminen on myös varauksellista, suurimpia ongelmia on:

  • emme tällä hetkellä tiedä syötämmekö ylipäätään oikeita pro- tai prebiootteja
  • onko annostus oikea
  • pääseekö probiootit elävänä edes perille paksusuoleen asti (ohi happaman mahalaukun ja ohutsuolen läpi), jolloin niistä olisi siellä hyötyä

Tuotteiden hyväksyntä rehuiksi, tieteellinen näyttö

EFSA eli European Food Safety Authority hyväksyy tai on hyväksymättä valmisteita ja raaka-aineita hevosten rehuissa käytettäviksi. Jotta hyväksynnän saa, on siis osoitettava tieteelliseen näyttöön perustuen, että ainesosa on turvallinen ja toimiva kyseiselle eläinlajille.

Tällä hetkellä hevoselle hyväksyttyjen rehuaineiden listalla ei ole esim. yhtään maitohappobakteeri-valmistetta.

Hevosille tällä hetkellä hyväksyttyjä probiootteja, eli rehun lisäaineita, joilla on tieteellistä näyttöä toimivuudesta, on kolme eri kantaa Saccharomyces cerevisiae-hiivaa, joiden on osoitettu edistävän mm. kuitujen sulamista.

Yhteenvetoa

Jaksan tästä usein mainita ja niin jälleen kerran, mieti ensin:

  • Miksi olet syöttämättä sitä valmistetta mitä aiot syöttää?
  • Mikä on vaikuttava aine, onko se todettu tieteellisesti toimivaksi hevosella?
  • Onko sitä valmisteessa sellainen määrä, että sillä on ns. hevosen kokoisessa eläimessä merkitystä?

Kaikista ei ole hyötyä, vaikka näin markkinoidaan, osasta voi olla jopa haittaa (varsinkin siinä vaiheessa, jos maha on jo huonolla tolalla). Osasta ei ole hyötyä eikä haittaa, mutta rahaa säästyy, kun ei syötä niitä turhaan.

Eräässä tutkimusyhteenvedossa todettiin, että tärkeimpiä tuloksia oli tieto siitä, että valmisteissa on paljon laadullisia ongelmia. Esimerkiksi Kanadassa tutkituista valmisteista vain 15% sisälsi ylipäätään tuoteselosteessa mainittua mikro-organismia, 85% tuotteista ei siis edes sisältänyt vaikuttavaksi kerrottua lisää.

Paksusuolen mikrobisto, lyhyt oppimäärä

Paksusuolen mikrobisto ja sen hyvinvointi on hevoselle elintärkeää. Hevosen elimistö voi parhaiten luonnollisimmalla rehulla, laitumella ja karkearehulla, koska silloin paksusuolen mikrobisto saa sopivaa rehumassaa käsiteltäväksi, tuottaen hevoselle esim. B-ryhmän vitamiineja, K-vitamiinia ja mikrobivalkuaista. Hevonenhan on, kuten tiedämme, tasaiseen tahtiin laiduntava eläinlaji = on loogista, että hyvinvointi perustuu karkearehuun.

Eikä siinä kaikki. Tiesitkö että jopa 60-70% hevosen energiantarpeesta täyttyy sulavista kuiduista ja niistä muodostuvista rasvahapoista saadusta energiasta? Tämän tuotannon tekevät paksusuolessa hevoselle luontaiset mikrobikannat. Fokus ruokinnassa tulisi aina olla hevosen tilanteeseen sopivassa heinässä. Mikrobikantojen on jo osoitettu vaikuttavan jopa hevosen reaktiivisuuteen kun mikrobisto muuttui väkirehuruokinnan myötä, mitä väkirehupainotteisempi ruokinta, sitä reaktiivisempi.

On hyvä myös ymmärtää, että hevosen umpi- ja paksusuolen mikrobisto koostuu miljardeista bakteereista, protozooista, sienistä, arkeista kuin bakterofaageistakin (virukset) ja mm. tutkija Paulina Grimm arvioi että 98% lajeista on edelleen tuntemattomia!

Tällä hetkellä tutkijoiden näkemys on, että tämänhetkiset pre- tai probioottivalmisteet eivät ole (ainakaan vielä) osoittaneet olevansa toimivia hoitomuotoja hevosen ripuliin.

Tieteen perusta on tiedon päivitys, uudet tutkimukset siis joko kumoavat tai vahvistavat nykykäsityksiä jatkossa. Mikrobitutkimus on nousussa (olet ehkä lukenut juttuja myös ihmisen suoliston merkityksestä hyvinvointiin) ja opimme tästäkin jatkuvasti lisää ja jossain vaiheessa olemme varmasti viisaampia siinä, mitkä mikrobikannat ovat hevoselle hyväksi ja miten niitä ehkä voi ”hoitaa” tai täydentää, myös muilla valmisteilla kuin heinällä.

Mikäli ongelmia on, on ensimmäinen resepti edelleen vanha kunnon: rauhoita ruokinta hetkeksi pelkälle heinä + vesi -kuurille – edellyttäen että heinä ei ole ongelma. Lisäksi ripuliin johtaneiden syiden miettiminen ja korjaaminen. Ja jos maha vieläkin reagoi, tämä oli yksi alustava tulos ruotsalaisten tutkimuksissa: toiset hevoset ovat herkkämahaisempia kuin toiset (toivottavasti tutkivat myös mitä mikrobikantoja herkkämahaisilla on vrt. hyvämahainen hevonen). Vatsavaivoista kirjoitin aiemmin yleisemmän jutun, johon pääset tästä.

Ruokinnan tsekkaus onnistuu tätä kautta!

Sissy

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s