Kuumentaako kaura? Mitä on tärkkelys?

Olet ehkä kuullut väittämän, että kaura kuumentaa hevosta. Pitääkö tämä paikkansa ja jos niin mistä on kyse?

Kaura hevosen rehuna

Kaura on erinomainen vilja hevosen ruokintaan, se on maistuvaa, sisältää sopivasti energiaa täydennysrehuna ja aminohappokoostumukseltaan se on hevoselle sopivin viljoista – ja lisäksi kotimainen.

Kauran laatu on myös helppo tarkistaa, sillä se kulkee käsikädessä painon kanssa. Mitä painavampi kaura, sitä enemmän energiaa ja hyviä aminohappoja.

Miksi siis toisinaan kuule väitettävän, ettei se sovi hevosen rehuksi?

Onko ongelma kauran sisältämä tärkkelys?

Tutkimuksissa on todettu, että kovin tärkkelyspitoisella (eli väkirehupainotteisella) ruokinnalla hevosen vireystila voi nousta. Väkirehujen oletetaan vaikuttavan kahdella tavalla: väkirehuannoksen tärkkelys aiheuttaa piikin veren glukoositasoon ja paksusuoleen päätyvä tärkkelys muuttaa paksunsuolen pH:ta ja sitä kautta mikrobiston elinoloja, vaikuttaen koko hevosen hyvinvointiin.

”Vika” ei siis ole itse asiassa kaurassa, vaan minkä tahansa viljan tai väkirehun sisältämässä hiilihydraattimäärässä ja erityisesti tärkkelyksessä.

Tärkkelyksen määrä eri rehuissa

Kaurasta noin puolet on tärkkelystä, ohrassa tärkkelystä on 65 % ja maississa 70 %. Tärkkelystä on tietysti myös kaikissa teollisissa rehuissa, joissa on viljoja, olivat ne sitten kaurattomia tai kaurallisia.

Teollisissa rehuissa tärkkelystä on kuitenkin useimmiten vähemmän kuin viljoissa, koska ne sisältävät myös muita raaka-aineita, joissa ei ole tärkkelystä – eli viherjauhoa (eli silputtua heinää tai sinimailasta), rasvoja tai elintarviketeollisuuden sivutuotteita. Teollisen rehun tärkkelyksen määrä näkyy pussin kyljessä ja tuoteseloste kertoo, mitä raaka-aineita rehussa on käytetty, näitä tutkailemalla näet mitä olet ostamassa ja syöttämässä.

Ei ole siis sinänsä väliä syötätkö tärkkelystä kaurassa vai väkirehussa, oleellista on annoskoko per ruokintakerta/päivä ja näiden sisältämä kokonaistärkkelyksen määrä.

Mitä tärkkelys siis on?

Tärkkelys on polysakkaridi, monimutkainen hiilihydraatti. Tärkkelys toimii kasvien ravintovarastona ja sitä on varastoituna mm. kasvien juurissa ja mukuloissa, joista se on kasvin hyödynnettävissä sekä siemenissä.

Tärkkelys ei imeydy suoraan suolistosta elimistön käyttöön, vaan tärkkelys pilkotaan ensin ohutsuolessa amylaasi entsyymin avustamana glukoosiksi. Koska hevonen on varsinaisesti karkearehun syöjä, sen elimistö ei ole kehittynyt kovin tehokkaaksi tärkkelyksen pilkkojaksi eikä siksi eritä kovin paljoa amylaasia.

Tärkkelyksen määrälle per ruokintakerta on siis olemassa suositus, jotta määrä ei olisi liian iso ohutsuolessa pilkottavaksi. Lisäksi on tietysti vielä hevosten välisiä eroja siinä, minkälaisen määrän tärkkelystä per ruokintakerta hevonen voi hyödyntää.

Tärkkelyksestä energiaa

Tärkkelys siis hajoaa ohutsuolessa amylaasin avustamana glukoosiksi. Insuliini puolestaan auttaa glukoosin siirtymisessä verenkierrosta soluihin, jossa se edelleen hyödynnetään mitokondrioissa energiaksi. Glukoosi on lisäksi käytännössä ainoa polttoaine, jolla on pääsy verenkierrosta aivojen energiaksi.

Toisin sanoen, ravinto, josta hevonen saa paljon tärkkelystä kerralla, aiheuttaa verenkiertoon glukoosipiikin, joka puolestaan aktivoi niin insuliiniin, kuin aivojen kautta muiden hormonien tasoja, jotka edelleen vaikuttavat mm. vireyteen ja aktiivisuuteen. Siksi väkirehupainotteinen ruokinta oletetaan saavan tietyt hevoset reagoimaan voimakkaammin silloin kun suuri kerta-annos aiheuttaa glukoosipiikin. Insuliinin vaikutuksesta kaviokuumeen syntyyn insuliiniresitenteillä hevosilla on myös olemassa teoria, jota aion käsitellä myöhemmin blogissa.

Tärkkelyksen vaikutus paksusuoleen

Tärkkelyksessä on myös toinen pulma. Imeytymätön tärkkelys kulkeutuu ohutsuolesta paksusuoleen muuttaen siellä pH:ta. pH:n muutos puolestaan vaikuttaa mikrobikantoihin, eli pH muuttuu nimenomaan tärkeille kuituja hajottaville mikrobeille epäsuotuisaksi.

Tutkimuksessa havaittiin kuitua hyödyntävien bakteerikantojen vähenemistä ja vastaavasti streptococcus bakteerien määrän lisääntymistä (joiden määrän on havaittu lisääntyvän myös ennen kaviokuumeoireilua) kun ruokinta oli väkirehupainotteista.

Lisäksi merkittävä tulos oli, että voitiin osoittaa linkki suoliston mikrobikantojen epätasapainon ja käytöksen välillä, väkirehuruokinnalla olleet hevoset olivat reaktiivisempia. Toisessa tutkimuksessa tärkkelyspitoisella ruokinnalla olleiden hevosten syke osoitettiin olevan korkeampi kuin verrokkien.

Kun kuitua sulattavien mikrobien kannat kärsivät, myös kuidun sulattaminen heikentyy ja sekoittaa myös tätä kautta hevosen normaalia tasaista energiansaantia karkearehusta eli heinästä.

Ruokinnan tärkeimpiä tavoitteita onkin pitää paksunsuolen mikrobikannat toimivina ja hyvinvoivina ensisijaisesti hevoselle sopivan karkearehuruokinnan avulla. Tällöin myös hevosen energiansaanti kuiduista pysyy tasaisena.

Ruokinta vaikuttaa kaikkeen, energiaan, hormonitoimintaan ja jopa käyttäytymiseen.

Apua, ei enää tärkkelystä!

Ennen kuin tärkkelyspelko iskee, on kuitenkin hyvä muistaa, että hiilihydraatit ovat välttämättömiä hevosen energiantuotantoon ja koko energiantuotanto on laaja kokonaisuus. Myös nopeaa energiaa tarvitaan. Väkirehut ovat toimiva, jopa välttämätön lisä hevosen ruokinnassa silloin, kun energiantarve on korkea, eikä täydennys enää onnistu pelkästään karkearehua lisäämällä. Liiallisen tärkkelyksen vaikutusten takia on kuitenkin syytä huomioida sekä syötetty kokonaismäärä, että pitää kerta-annoksen koko suosituksen mukaisena.

Lähtökohtaisesti hevonen on kuitenkin karkearehun syöjä ja sen energiantuotannon ja hyvinvoinnin kannalta on erittäin oleellista, että paksunsuolen mikrobikannat voivat hyvin, siksi ruokinnassa kannattaa aina maksimoida ensin heinän määrää, valiten kullekin hevostyypille sopiva heinä – ja vasta tämän jälkeen täydentää väkirehuilla todellisen tarpeen mukaan. Ruotsalaistutkimuksessa osoitettiin, että karkearehulla ruokitut nuoret ravihevoset ylsivät väkirehua saaneiden verrokkien kanssa yhtä hyviin tuloksiin, mutta niillä oli jonkin verran vähemmän ähkyjä ja vatsaongelmia.

Mitä suurempi väkirehun päiväannos on, sitä suositeltavampaa on siis jakaa se mahdollisimman moneen annokseen pitkin päivää, jolloin tärkkelyksen kerta-annos pysyy maltillisempana per ruokintakerta, energia jakaantuu tasaisemmin ja myös paksusuoleen päätyvä rehumassa on koostumukseltaan mahdollisimman samanlaista pitkin päivää.

Kaura ei siis ole sen enempää pahis väkirehuna kuin muutkaan tärkkelystä sisältävät viljat tai väkirehut. Hevoselle ei siis sinänsä ole väliä mistä tärkkelys tulee, vaan oleellista on määrä mitä hevonen sitä syö ja varsinkin kerta-annos.

Jos haluat tietää, mitä syötät, kannattaa tilata ruokintasuunnitelma!

Edit: 21.1.2020 muokattu kohtaa glukoosipiikin oletetusta vaikutuksesta koskemaan pelkästään hevosia.

fb_img_1531507496071-423251113.jpg

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: