Social Licence to Operate – lupa toimia

Luin aamulla mielenkiintoiset artikkelit pallon toiselta puolelta Australiasta, toinen käsitteli yhä enemmän esillä olevaa Social Licence to Operate -näkökulmaa (SLO) ja toinen juttu käsitteli sitä sivuten hevosen hyvinvointia (horse care/ horse welfare) ja miten voimme sitä määritellä. Joko tiedät mistä SLO:ssa on kyse ja miten se liittyy hevosharrastajan toimintaan?

SLO tarkoittaa yksinkertaisuudessa sitä, että toiminnalla, joka liittyy tässä tapauksessa hevosiin, on yhteiskunnan hyväksyntä. Tämän hyväksynnän olemassa ollessa meillä on yhteiskunnalta lupa toimia, esimerkiksi harjoittaa hevosurheilua, eikä toimintaa ole rajoitettu tai kielletty yhteiskunnan toimesta.

Yhteiskunnan arvomaailma ohjaa asennoitumista toimintaan, jossa eläimiä on mukana. Arvomaailmaa puolestaan ohjaa niin tietämys kuin olettamukset, mielikuvat ja mielipiteet toiminnasta – ja nämä edelleen vaikuttavat päätöksentekoon.

Ei ole sinänsä väliä onko yhteiskunnan näkemys ”oikea” tai ”väärä”, vain se mitä yhteiskunta ajattelee toiminnasta, on oleellista.

Jotta yhteiskunnan ajatuksiin toiminnasta voi vastata ja vaikuttaa ja lupa toimia pysyy voimassa, on toiminnan luonnollisesti oltava sekä läpinäkyvää ja perusteltavissa luotettavasti, faktaan, tutkittuu tietoon perustuen.

Onko sillä väliä mitä Australiassa tapahtuu?

Australiassa on jo vuosia kohdattu painostusta hevosurheilua, erityisesti laukkaurheilua kohtaan, joten siinä missä täällä pohjolassa keskustelu on vasta alkamassa, siellä on jo vastattava ”täyslaidalliseen” kovaäänistä kritiikkiä – eikä voida kieltää, etteikö kritiikki olisi monelta osin perusteltuakin.

Laukkahevoset ovat pahimmillaan kertakäyttökamaa ja uran jälkeen on suuria sijoitusongelmia. Australiassa hevosten teurastus on laillista, mutta osassa osavaltioita edellytetään uudelleensijoitusta koteihin, joten hevoset ”katoavat kätevästi” jonnekin mm. tekaistuilla omistajanvaihdoksilla, päätyen kuitenkin teuraaksi (hevosten syöminen ei ole muuallapäin maailma välttämättä yhtä luonnollista kuin täällä). Lokakuussa selvisi heidän yhteiskunnan mittapuulla skandaalinomainen massateurastus, jossa uudelleensijoitussääntöä oli kierretty. Kun lisäksi dopingskandaaleja tulee esille ja hevosia myös loukkaantuu vakavasti tai kuolee radalle, ei mielikuva lajista ole yhteiskunnan silmissä enää kovin positiivinen ja aktivistit saavat luonnollisesti pontta omalle kampanjoinnilleen.

Yleisön (erityisesti nuorten) mielikuviin vaikuttavat vahvasti myös julkkikset, mm. laulaja Tailor Swift perui esiintymisensä laukkakilpailussa. Mitä yleisö ajattelee artistista, jos hän esiintyy laukkakilpailun yhteydessä? Artistin päätös on vahva viesti miljoonille seuraajille.

Ulkomaiden tapahtumat vaikuttavat yhtälailla myös mielikuviin siitä, miten me Suomessa toimimme, vaikka toimisimme toisin.

Mitä voimme tehdä?

Ainoa mihin voimme vaikuttaa on se, mitä teemme, miten sen teemme ja miten viestimme siitä mitä teemme – että kannamme vastuun toiminnasta ja että se kestää kriittistäkin tarkastelua.

Ratsastajainliiton tallivastaava Minna Peltonen piti aiheesta hyvän alustuksen hevoshankkeen työpajassa pari viikkoa sitten: Hevosalan ja hevosihmisten on oltava hevosten parhaita asiantuntijoita.

Meidän toiminnan on siis oltava perusteltavissa ja perustua parhaaseen olemassa olevaan (tutkimus)tietoon hevosesta, jotta voimme vastata kysymykseen miksi teemme sitä mitä teemme ja miksi teemme sitä sillä tavalla, millä me sitä teemme. Meidän on tarvittaessa pystyttävä todistamaan, että toiminnasta ei ole hevoselle haittaa ja että toiminnassa olevat hevoset voivat hyvin.

Suurin virhe on olla ottamatta osaa keskusteluun aktiivisesti, kuitata kommentoimalla että kyllä me tiedetään ja poteroitua, päinvastoin, on tuotava entistäkin ponnekkaammin esille se, mitä kaikkea teemme hevosten hyvinvoinnin eteen, minkälainen suhde meillä on hevoseen (ei vain urheiluväline) ja miten kehitämme toimintaa.

Hevosen hyvinvoinnin arvioinnista, jäsentelyjä

Hevosten hyvinvoinnin arvioinnista on tehty jo erilaisia malleja, joissa yleensä on nämä hyvinvoinnin peruspilarit: ruokinta, terveys, ympäristö ja käyttäytyminen sekä vuorovaikutus ihmisen kanssa.

Näistä varsinkin viimeisin on viime vuosina saanut paljon huomiota hevosten kouluttamisen näkökulmasta, mutta muitakin on hyvä miettiä perusteellisesti ja pohtia miten niitä toteutamme. Pitopaikkoja mietitään jo aktivoivimmiksi ja sopimaan paremmin hevosen lajityypilliseen käyttäytymiseen ja kyselyni perusteella myös ruokinnan täsmällisempi suunnittelu kiinnostaa yhtä enemmän. Terveyden osalta eläinlääkintä on kehittynyt huimasti, mutta jalostuksen suunta huolettaa ainakin minua, terveys pitäisi saada prioriteetiksi myös käytännössä.

Ruokinnan näkökulma

Ruokinnan osalta care eli hoito toteutuu kun hevoselle annetaan vettä, riittävästi ruokaa, ruoka on sille sopivaa sisällöllisesti ja määrällisesti sekä erilaisia rehuja on tarjolla (ymmärrä tämä viimeisin oikein, tällä tarkoitetaan mm. sitä että vapaana ollessaan hevonen etsii ruokaa ja syö monipuolisesti).

Welfare, hyvinvointia ei määritellä pelkästään fyysisten tarpeiden täyttymisellä vaan myös psyykkisten, ruokinnan osalta siis esimerkiksi että nämä täyttyvät; mielihyvä juomisesta, mielihyvä erilaisista rehuista, mauista, hajuista ja koostumuksista, suolan mausta, pureskelusta riittävän pitkään sekä siitä, että massu on täynnä. Jos nämä eivät toteudu hevoset siis voivat kokea hyvinvoinnin sijaan: nälkää, yli/aliravitsemusta, sairastelua esim. ähky, kipua tai janoa.

Nämä ehkä tuntuvat päivänselviltä asioilta, meillä täällä pohjolassa hevosenpito on niin kallista etelän lämpimiin maihin, että hevosta ei oteta ellei sen hoitoa pystyisi järjestämään (poikkeuksia valitettavasti toki on tässäkin asiassa). Se ei poista kuitenkaan sitä, että omaa toimintaa voi tarkastella ja kehittää hevoselle yhä parempaan suuntaan.

Itse asiassa suurimpia hevosten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä Suomessa on se, että myös hevosen loppusijoitus hoidetaan asiallisesti  – hevosen lopettaminen ja sen syöminen on hyväksyttävää. Kukin voi kantaa vastuun loppuun asti eikä ongelmaa siirretä muiden hoidettavaksi, esim. kuljeteta hevosia muihin maihin hävitettäväksi, kuten käy maissa, joissa ei näennäisesti tapeta tai syödä hevosta. Ethän myy vaivaista tai vanhaa hevosta kiertoon?

Yhteenvetoa

Kun pystymme perustelemaan toimintamme kunkin hyvinvoinnin osa-alueen osalta, on todennäköisempää, että Social Licence to Operate pysyy voimassa myös tulevaisuudessa, jos ja kun haluamme hevosta käyttää esimerkiksi urheilusuorituksissa.

SLO on asia, joka on jokaisen hevosalan harrastajan ja ammattilaisen vastuulla ja joka toimijoiden on otettava vakavasti. Puhummehan arjessa ei-hevosihmisten kuullen hevosesta kunnioittavasti ja tuomme esille, että käytännöt perustuvat vahvaan tietoon hevosten hyvinvoinnista. Ettei jää epäselväksi, että kukin hevonen on omistajalleen tärkeä ja hyvin hoidettu, se silmäterä, jonka eteen tehdään kaikki mahdollinen ja josta kannetaan myös vastuu loppuun asti.

Ala ei voi ulkoistaa vastuuta kehittää toimintaa, vaikeistakin asioista pitää pystyä puhua niiden oikeilla nimillä alan sisällä, mahdollisiin ongelmiin tartutaan alan sisällä ja muutetaan tarvittaessa toimintatapaa – ala sisällä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi raviharrastajat tarttuvat suututkimuksen tuloksiin niin, että seuraavassa suututkimuksessa tulokset ovat parantuneet ja voimme osoittaa, että kykenemme edistämään asiaa ilman ulkopuolista puuttumista.

Muussa tapauksessa päätökset tehdään ennemmin tai myöhemmin meidän puolesta.

Jutun inspiraationa toimineet jutut Australista löytyy SLO osalta tästä ja hoidon ja hyvinvoinnin näkökulma tästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s