Ruokinta 365™️: Proteiinien merkitys hevosen ruokinnassa

Valkuaisaineet, eli proteiinit, ovat perusravintoaineita rasvojen ja hiilihydraattien ohella, proteiinit ovat ikäänkuin elimistön rakennuselementtejä esim. lihassoluissa, entsyymeissä ja hormoneissa. Jos elimistöstä poistetaan vesi ja rasva, on jäljelle jäävästä osasta 80% proteiineja. Mitä on siis hyvä tietää proteiineista hevosen ruokinnassa? Lyhyttä yritin mutta pitkä juttu tuli!

Proteiinit muodostuvat aminohapoista

Proteiinit muodostuvat 22 erilaisesta aminohaposta, joista rakentuu lukematon määrän erilaisia yhdistelmiä. Aminohapot ovat ikäänkuin legopalikoita, joista voi rakentaa erilaisia rakennuselementtejä eli proteiineja.

Ruoansulatuselimistössä proteiinit pilkotaan ensin takaisin aminohapoiksi, jotta ne voivat imeytyä suolenseinämästä, tämän jälkeen niistä rakennetaan jälleen takaisin proteiineja, elimistön tarpeen mukaan, joko ylläpitoon, rakentamiseen tai vaurioiden korjaamiseen.

Elimistö pystyy myös itse tuottamaan tiettyjä aminohappoja, mutta toisia, ns. välttämättömiä aminohappoja, on saatava ravinnosta. Hevosen täytyy saada 10 eri aminohappoa ravinnosta, joita se ei siis itse pysty tuottamaan. Nuorilla hevosilla yhdeksi rajoittavaksi tekijäksi on tutkimusten perusteella todettu lysiini, eli jos lysiinin saanti on vajaata, nuoren hevosen kasvu rajoittuu. Siksi lysiinin saannista on olemassa suositus, ja saantimäärän voi laskea rehujen tietojen perusteella.

Jos ruokinnassa on vajausta yhdestä aminohaposta, elimistö ei tietenkään pysty enää tuottamaan proteiinia, johon kyseistä aminohappoa tarvittaisiin. Rajoittava aminohappo rajoittaakin siis kaikkien aminohappojen hyödyntämistä ravinnosta – jos yhden saanti on vain 80% tarpeesta, ei muitakaan voida hyödyntää 80% enempää. Eli vaikka muiden aminohappojen saanti olisi 120%, niin niitä proteiineja, joista se yksi ratkaiseva rakennuspalikka puuttuu, ei voida rakentaa.

Liikaa valkuaista

Hevonen siis tietysti hyödyntää rehusta proteiinit tarpeensa mukaan ja ylimääräinen poistuu erityisesti virtsan mukana. Liika valkuainen voi myös ilmoittaa itsestään ns. valkuaispatteina.

Proteiinit sisältävät typpeä, joka poistuu ureana eli virtsan mukana, joten veden juomisen lisääntyminen ja märkä ammoniakilta haiseva karsina ovat hyviä indikaattoreita liiasta valkuaisen saannista. Lisääntyneen virtsaamisen myötä myös muita tarpeellisia ravintoaineita poistuu elimistöstä.

Pikkuvarsat voivat puolestaan mennä ripulille, jos tamman maidontuotanto on liiankin tehokas ja juotavaa riittää. Liiallisen valkuaisen syöttäminen tammalle ei siis esim. paranna maidon laatua, vaan lisää määrää. Siksi olisi tärkeää tarkistaa siitostamman valkuaisen saanti ja saannin lähtökohta on jälleen kerran – heinä.

Urheiluhevosilla optimaalinen valkuaisruokinta on osa onnistunutta valmennusta ja kilpailusuoritusta, vapaita aminohappoja tarvitaan mm. lihaksissa vaurioiden korjaamiseen.

Insuliiniresitenttien hevosten proteiininmäärään on myös syytä kiinnittää huomiota, IR hevosilla liika proteiini nostaa ruokinnan jälkeen verensokeria – minimitarpeen mukainen määrä on kuitenkin varmistettava myös IR hevosten ruokinnassa!

Liian proteiinin syöttäminen ei siis ole järkevää elimistön (ympäristön), eikä kukkaron kannalta.

Valkuaisen puute

Valkuaisen puute näkyy tietysti kasvussa ja lihaksistossa. Ellei lihaksisto saa riittävästi rakennuspalikoita, se ei voi säilyttää ”pyöreyttään”. Ensimmäisiä merkkejä on esim. selkälihasten ja kaulan lihasten tippuminen, joka on tyypillistä esim. siitostammoille, jotka eivät saa riittävästi valkuaista maidontuotantoon. Varsalla kasvu hidastuu eikä lihakset kehity.

Hevonen ei ylipäätään näytä hyvältä, karva voi olla kiilloton, ruokahalu heikkoa ja yleisilme nuutunut. Tyypillisessä tilanteessa hevonen on lihasköyhä eikä olemus muutu vaikka energiaa lisätään esim. kauralla tai muulla väkirehulla tai tehdään lihaksia kasvattavia harjoitteita, mutta hevonen ei silti kehity.

Siitostammat ja varsat tarvitsevat siis erityisesti riittävästi valkuaista ja tarve nousee käytön myötä, eli sopiva valkuaisen saanti on tietysti tärkeä myös lihaksiaan kehittävälle ja kovaa työtä tekevälle hevoselle.

Heinä tärkein valkuaisen lähde

Heinässä sulavaa raaka-valkuaista tulisi olla vähintään 50 g/kg ka. Siitostammojen, varsojen ja kovassa treenissä olevien hevosten heinässä olisi hyvä olla jopa 90-100 g/kg ka. Riittävä valkuaispitoisuus heinässä vähentää tietysti täydentämisen tarvetta muilla rehuilla. Joutilaat ja kevyemmässä käytössä olevat pärjäävät vähemmällä.

Hevosten heinässä näyttää hyvin yleisesti olevan erittäin vähän valkuaista ja tavallinen lukema rehuanalyyseissä näyttää olevan 15-20 g/kg ka, joka käytännössä aiheuttaa useimmiten lisän tarpeen jopa harrastehevoselle. Pellon lannoitukseen ja korjuuajankohtaan olisi siis kiinnitettävä huomiota.

Varsinkin varsoilla heinän laatu on kriittinen. Mikäli heinässä on vähän valkuaista, voi sitä joutua kompensoimaan isollakin valkuaisrehun määrällä, jota varsan suolisto ei vielä kuitenkaan välttämättä kovin hyvin hyödynnä. Ruokinnalliselta laadultaan hyvä heinä on siis varsalle ja nuorelle hevoselle kaiken a ja o!

Valkuaisen lähteitä

Hyviä valkuaisen lähteitä ovat valkuaisrehujen komponentit soija, rypsi ja pellavarouhe sellaisenaan, niissä valkuaisen määrä on korkea, syöttömäärä voidaan pitää alhaisempana eikä energiaa siksi tule syötettyä turhaan enempää.

Kaupallisissa valkuaisrehuissa valkuaispitoisuus on alhaisempi (koska niissä on myös muita rehukomponentteja) ja syöttömäärä sitä myöden isompi, ja vastaavasti myös energian saanti nousee kun syöttömäärä nousee.

Ruokintasuunnitelmia tehdessäni katson siis millä täydennyksellä päästään parhaaseen lopputulokseen kokonaisuuden kannalta, joten kaikenlaisia vaihtoehtoja ja kombinaatioita olen suositellut aina tapauksesta riippuen.

Esimerkkejä sulavan raakavalkuaisen määrästä muutamissa rehuissa:

Soijarouhe 435 g
Rypsi- ja pellavarouhe 250-270 g
Racing Protein 260 g
Speedex Future 218 g
Krafft Groov Extra Protein 140 g
TalliPro Breeder 140 g
Dodson & Horrel Build Up 13% raakaproteiinia, eli n. 130 g raakavalkuaista, josta ehkä n. 80% sulavaa..?

Valkuaisrehussa tärkeää on myös itse aminohapposisältö, ei pelkkä kokonaisvalkuaisen määrä – eli, että hevonen saa rehusta riittävästi mm. aikaisemmin mainittua lysiiniä sekä muita yhdeksää välttämätöntä aminohappoa.

On hyvä huomioida, että nykyisin yleinen markkinointilause ”pieni syöttömäärä” ei itsessään kerro vielä mitään, syöttömäärä on aina riippuvainen 1. hevosen tarpeesta 2. heinän sisällöstä eli mitä ollaan täydentämässä!

Hyvä siis myös muistaa, että säkeissä annetut syöttömäärät ovat vain valmistajan antamia määriä, kunkin hevosen saamasta heinästä riippuen määrä joko on, tai ei ole, sopiva.

Yhteenveto

Valkuaisen määrä tulisi aina laskea ensin heinäannoksesta, jonka jälkeen täydennyksen voi suunnitella sopivalla väkirehulla jos sille on tarvetta – erityisesti jos hevonen ei kehity toivotulla tavalla. Pelkkä määrä ei myöskään riitä, jos esim. lysiinin saanti jää vajaaksi.

Ruokintaa voi ajatella kokonaisuutena, josta jokainen palikka vahvistaa rakennelmaa nimeltä hevonen. Kolmipyöräiselläkin autolla pääsee eteenpäin mutta nelipyöräisellä sujuvammin. Jos ruokinnassa joku komponetti ontuu, koko kokonaisuus kärsii.

Proteiinit ovat yksi osa kokonaisuutta, johon kuuluu yhtä lailla muut rakennuspalikat kuten sopiva määrä energiaa ja hyvä kivennäistasapaino. Yksinkertaisesti: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hevosen elimistön kannalta on siis oleellisinta, että ruokinta on optimaalinen ja tasapainossa juuri sen yksilön vaatimalla tavalla!

Mikäli kiinnostut ruokinnansuunnitttelusta, tutustu palveluun tästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s