Faktaa ja fiktiota raudasta hevosen ruokinnassa

Kukapa ei olisi kuullut, että jos hevosella on huonot veriarvot, laitetaan se rautakuurille. Mutta entäpä jos asia ei olekaan näin yksinkertainen? Miksi hevosen saamaan rautamäärään tulisi kiinnittää huomiota? Voiko hevosella olla oikeasti puutetta raudasta? Entäpä kuinka helposti hevonen saa yliannostuksen raudasta ja mitä siitä voi seurata?

Raudasta 67% on varastoituneena punasolujen hemoglobiiniin, joka kuljettaa happea verenkierrossa. Punasolut elävät n. 150 vrk ja kuollessaan niiden sisältämä rauta kierrätetään tehokkaasti uusien punasolujen käyttöön. Koska rauta on niin tärkeä osa verta, oletetaan usein, että huonot veriarvot johtuisivat raudanpuutteesta.

Raudan puutteesta on kuitenkin äärimmäisen harvoin kyse, sillä hevonen saa riittävästi rautaa jo perusrehuista eikä niillä tavata kliinisesti merkittävää raudanpuutetta käytännössä kuin muutamissa poikkeustilanteissa.

Raudan määrä heinässä ja muissa rehuissa

Maaperässä on yleisesti riittävästi rautaa kasvien käyttöön, joskus jopa liikaakin. Käytännössä lähes aina päivän heinäannoksessa on rautaa yli hevosen päivittäisen tarvesuosituksen. Raudan määrän karkearehussa voi selvittää teettämällä rehusta laajan kivennäisanalyysin.

Rautaa voi olla myös juomavedessä ja maailmalla on tavattu tilanteita, joissa hevoset ovat saaneet rautamyrkytyksen juotuaan liian rautapitoista vettä (jonkin aikaa), tällöin saanti on ollut moninkertainen tarpeeseen nähden. Hevosten maksat ovat pettäneet ja niillä on tavattu korkeita rauta-arvoja niin useissa sisäelimissä kuin aivoissakin. Hevonen ei pysty tehokkaasti poistamaan liiallista rautaa elimistöstä, joten se varastoituu.

Tavallisesti päivittäinen raudan tavoitemäärä näyttää siis täällä Suomessakin ylittyvän helposti jo heinällä, ja viimeistään, kun päivittäiseen rehuannokseen lisätään kivennäinen ja/tai väkirehuja – niiden sisällöstä riippuen. Ruokintalaskelma-kokemukseni mukaan yleensä ollaan noin 1,5-3 kertaisessa päiväsaannissa suositukseen nähden ja saannista siis suurin osa tulee jo pelkästä heinästä (koska hevonen syö sitä eniten) ja pienempi osa muista rehuista ruokinnasta riippuen.

Eli käytännössä, rautakuurille ei ole koskaan tarvetta ainakaan sen takia, että hevonen ei saisi riittävästi rautaa jo perusrehuista. Lisäksi rauta on tehokkaasti imeytyvä, joten hevonen hyödyntää rehuista saamansa raudan hyvin.

Miten rauta voi tuottaa ongelmia?

Ongelmallista onkin itseasiassa se, että hevosen elimistö ei pysty tehokkaasti poistamaan ylimääräistä rautaa. Rautaa poistuu pieniä määriä virtsassa ja hikoillessa, mutta muuten ylimääräinen rauta jää rasittamaan elimistöä ja erityisesti maksaa, jonne ylimääräinen rauta alkaa varastoitua hemosideriininä (raudan solunsisäinen varastoyhdiste), joka jopa värjää maksan ajan myötä mustaksi.

Raudan yliannostuksen on todettu aiheuttavan maksavaurioita jopa syntymättömille varsoille (johtaen sikiön kuolemaan). Myös raudan yhteydestä EMS:n (metabolinen oireyhtymä), insuliiniresistenssiin sekä liikalihvuuteen on viitteitä eri eläimillä ja myös hevosilla.

Rauta tuottaa myös vapaita radikaaleja (solutason kudosvauriot, tulehdusalttius), ja sen ”vasta-antioksidantteina” toimivat C- ja E-vitamiinit. Muihin kivennäisiin nähden rauta toimii yliannostettuna muiden imeytymistä heikentävästi ja käänteisesti raudan imeytymistä heikentää puolestaan kupari, sinkki, mangaani, kadmium ja koboltti.

Yliannostuksen oireita ennen vakavia maksavaurioita on esim. vetämättömyys, nivelkivut, ripuli ja muut vatsavaivat, alentunut vastustuskyky jne.

Mutta kilpahevonenhan tarvitsee rautaa!

On totta, että hikoilu poistaa rautaa jonkin verran ja kilpahevosen raudantarve on korkeampi kuin harrastehevosen. On kuitenkin hyvä muistaa, että jo perusrehuissa rautaa on todennäköisesti riittämiin ja ne täyttävät suurella todennäköisyydellä kilpahevosenkin tarpeet, ja ylikin. Liiallinen raudansaanti voi päinvastoin olla kilpahevosenkin elimistölle haitaksi sitä rasittavana tekijänä.

Ne erittäin harvinaiset poikkeukset, joille rautalisä voi olla tarpeen

On kolme poikkeustapausta, jossa on voitu osoittaa raudan puutoksen merkkejä; erittäin loinen hevonen, hevonen jolla on (voimakkaasti) vuotava mahahaava, josta seuraa selvää verenhukkaa sekä suuresta verenhukasta kärsivä hevonen esim. vakavan tapaturman jälkeen. Näille rautalisästä saattaa olla hyötyä, mutta diagnoosi olisi ensin haettava eläinlääkäriltä – ja silloinkin täydennys tulisi hoitaa harkiten.

Normaalille hevoselle ei siis ole tarpeellista syöttää rautalisää ja ylipäätään erilaisten yksittäisten lisien syöttämistä tulisi välttää, ellei ensin ole selvitetty täyttyykö tarpeet perusrehuista ja onko hevosella oikeasti puutoksia, joita täytyy paikata. Hyvää tarkoittaenkin voi vahingossa aiheuttaa turhaa rasitusta elimistölle liiallisella syöttämisellä.

Uskomuksia ja faktoja

Raudasta elää silti sitkeästi monia uskomuksia ja rehuvalmistajien markkinointi tuo oman värinsä mielikuviin raudan suuresta tarpeesta.

Joten muutamia faktoja poimintoina tutkimustuloksista:

  • Raudan imeytyminen vähenee, jos sen syöttömäärää lisääntyy.
  • Rautalisä ei vaikuttanut hemoglobiiniin, seerumin rautaan, eikä punasolujen volyymiin. Alhainen hematokriitti kielii yleensä tulehduksesta, eikä viittaa raudanpuutteeseen.
  • Rautalisä ei lisää punasolujen määrää.
  • Rautalisä ei korjaa anemiaa, ellei kyse ole suuresta verenhukasta.
  • Rautalisä ei lisää energisyyttä/energiaa.
  • Liika rauta lisäsi syntymättömien varsojen maksavaurioita ja kuolleisuutta.
  • Liiallinen rauta varastoituu elimistöön, rasittaen erityisesti maksaa.
  • Liiallinen rauta voi aiheuttaa eriasteisia vatsavaivoja.
  • Raudan epäillään olevan yhteydessä EMS:n, insuliiniongelmiin ja liikalihavuuteen.

Yliannostuksen oireita

Yliannostuksen negatiivisia vaikutuksia lisää kova rasitus (kilpahevoset!), stressi sekä sään ääriolosuhteista johtuva stressi (kuumuus, kylmyys). Oireet voivat olla epämääräisesti esiintyviä jo 2-3 kertaisella yliannostuksella (eli jo niillä määrillä mihin ihan perusrehuilla yltää) aiheuttaen vatsakipua, ripulia, vatsan ärsytystä ja suolinukan vaurioita, nestehukkaa, alentunutta vastutuskykyä ja haluttomuutta/vetämättömyyttä.

Raudan saanti on siis syytä saada ruokinnassa mahdollisimman optimaaliseksi eli käytännössä voimme pyrkiä minimoimaan yliannostuksen. Erityisesti on syytä tarkistaa kivennäisten ja lisärehujen sisältämät rautamäärät ja tarvittaessa välttää valmisteita, joissa rauta-arvot ovat korkeimmillaan.

Paljonko hevoseni saa rautaa?

Mikäli haluat tarkistaa paljonko hevosesi saa rautaa ruokinnasta – ja muita ravintoaineita, tutustu Ruokintasuunnitelma-palveluun!

Ruokintasuunnitelma perustuu aina käytettyyn karkearehuun rehuanalyysiin. Ruokintasuunnitelmassa lasketaan ruokinta optimaaliseksi energian, valkuaisen, kivennäisaineiden sekä hivenaineiden ja vitamiinien osalta. Saat kattavasti tietoa hevosesi ruokinnasta ja ruokintaehdotuksen optimoituna juuri sinun hevosesi tarpeiden mukaan.

 

Jutun lähteitä mm. Dr David Marlinin ja Kentuckyn yliopiston nettisivut ja tutkimukset.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s