Yleisimmät ongelmat hevosten ruokinnassa – ja miten niitä korjataan

Ruokintasuunnitelmia tehdessä tulee yleisimmät ruokinnan ongelmat tutuiksi. Jos asian pelkistää yksinkertaisimmilleen on ongelman lähtökohta lähes poikkeuksetta heinä, jonka ravintoarvot eivät sovi optimaalisesti hevosen tarpeisiin. Koska heinä on rehu, jota hevonen syö eniten, on sen vaikutus tietysti myös ruokinnan laatuun suurin.

Eli usein ollaan tilanteessa, jossa analyysin perusteella voi todeta, että lannoituksen ja kalkituksen suunnitteluun ja toteuttamiseen tulisi kiinnittää tuotantovaiheessa enemmän huomiota. Hevosenomistajalla ei useinkaan ole mahdollista kilpailuttaa tai valita muuta heinää, joten on pärjättävä sillä mitä on tarjolla. Kannattaa keskustella rakentavasti tuottajan kanssa hevosen heinän ravintoarvotavoitteista ja kysellä tuotantotavasta, jolloin tuottajan on mahdollista ottaa toiveet huomioon seuraavan vuoden rehunteossa. Ja onneksi ruokinnan voi ratkaista ruokintasuunnitelman avulla, jotta hevonen varmasti saa kaiken tarvitsemansa ja pystyy suorittamaan ja kehittymään toivotulla tavalla.

Heinän laadusta ja sen merkityksestä olen bloggannut aikaisemmin, juttuun pääsee tästä.

Ruokinnansuunnittelussa tulee huomioitavaksi monta asiaa, ei pelkästään energia ja valkuainen, vaan myös eri ravintoaineiden määrät, niiden väliset suhteet, tärkkelyksen määrä, hevosen kuiva-aineen syöntimäärä, ruokinnan helppous (että selviäisi mahdollisimman vähillä purnukoilla ja pusseilla) sekä -hinta, kunkin hevosen erityistarpeet huomioiden riippuen onko kyseessä varsa, siitostamma, kilpahevonen, joutilas jne…

Listaan alle muutamia tyypillisiä ongelmatilanteita ja miten niitä on lähdetty korjaamaan:

Heinässä on energiaa muttei valkuaista; ongelmallinen usein treenissä oleville sekä imettäville tammoille. Jo kohtuullinen liikunta nostaa valkuaisen tarvetta sen verran, että jos heinässä on reilusti alle 50 g valkuaista kuiva-aine kilossa on  valkuaistäydennystä usein annettava. Hyvin tavallisesti heinän valkuaisarvot ovat analyysien mukaan välillä 20-40 g mikä on siis todella alhainen (peltoa ei ole typpilannoitettu riittävästi), joten valkuaisen korjausliikkeitä on suunniteltu lähes jokaisessa ruokintasuunnitelmassa. Heinämaita tulee kyllä lannoittaa, vaikka ei yhtä paljon kuin nautojen säilörehua varten.

Valkuaisen lisääminen teollisella rehulla vaatii suuremman syöttömäärän kuin valkuaisrehujen raaka-aineet soija tai rypsi, joten usein kokeillaan soija- tai rypsirouhetta. Syöttömäärä pysyy näillä maltillisena eikä energian määrä samalla nouse niin paljoa. Siitostammojen heinässä tulisi pyrkiä ainakin yli 70 grammaan sulavaa raakavalkuaista kilossa, joten tämä on hyvä tarkistaa analyysistä ostaessasi heinää tammoille.

Liikaa energiaa jo heinästä; toteutuu lähes aina joutilailla ja kevyessä käytössä olevilla. Tähän ei oikein auta muu kuin liikunnan lisääminen, sillä kuiva-aineen riittävästä saannista on kuitenkin pidettävä huolta ja vältettävä liian pieniä heinäannoksia mahahaavariskin takia. 

Kivennäisten epätasapaino; yksi suurimmista haasteista. Heinäanalyysien mukaan kivennäisarvot ovat usein alhaisia. Hevosille suunnittellut kivennäisrehut ovat puolestaan hyvin samankaltaisia toistensa kanssa ja ne on suunniteltu täydentämään ”ihanneheinän” kivennäisarvoja väkirehupainotteisella ruokinnalla. Näin ollen peruskivennäset, joita eniten syötetään, eivät usein olekaan sopivia täydennyksiä.

Sisällöltään poikkeavia kivennäisiä on vähän, joten vaihtoehtojen löytäminen on hankalaa. Toivottavasti rehufirmat huomaisivat, että erilaisille kivennäistuotteille olisi tarvetta. Toisinaan joutuu turvautumaan yksittäisiin täydennyksiin, ruokintakalkkiin tai hivenainelisiin.

Suosittelen siksi laajan kivennäisanalyysin ottamista osana heinäanalyysiä, sillä tällä kohtaa ruokinnan saa helpoiten sekaisin, ellei tiedä mitä heinä sisältää. Varsinkin kasvaville varsoille ja kilpahevosille ratkaisevan tärkeä osa ruokintaa, jolla pitkälle kantavia vaikutuksia!

Seleenin täydentäminen on usein haasteellista, kivennäisissä on erikoisia määriä seleeniä ja jos hevonen vaatii vielä ADE-vitamiinien tai pelkän E-vitamiinin täydennyksen, hankaloituu seleenin saaminen optimaaliseksi entisestään, sillä vitamiinituotteet sisältävät myös usein seleeniä. Kyseessä vielä hivenaine, jossa sekä puute, että yliannostus ei ole suositeltavaa, seleeni on suurina pitoisuuksina myrkky. Silmällä pidettävä asia ja jälleen tärkeä erityisesti siitostammoilla ja kilpahevosilla.

ADE-vitamiinit. Vitamiinivalmisteissa on vähän samaa ”vikaa” kuin kivennäisissäkin, ne ovat hyvin samanlaisia. Usein päätyy tilanteeseen, jossa D vitamiinia tulee paljon, mutta A ja E jäävät vajaaksi (vaikka juuri niitä tarvittaisiin ravinnosta). Tavoitearvot onneksi suomalaisissa suosituksissa liukuvat, joten niihin yleensä osutaan kyllä.

Varsojen ja nuorten ruokinta heinällä, jonka energia ja valkuaisarvot ovat alhaiset. Syöntimäärä on rajallinen, joten isostakaan heinäannoksesta ei tule riittävästi energiaa ja valkuaista ja näiden täydentäminen väkirehuilla on tasapainoilua. Vieroitettu varsa ei pysty vielä hyödyntämään rehua täysin ja väkirehun syöttömäärä tulee myös pian vastaan. Hyvä heinä siis erityisen tärkeä kasvaville nuorille vieroitusiästä lähtien.

Ottamalla heinäanalyysin ja suunnittelemalla ruokinnan sen pohjalta löytyy siis ongelmakohdat, jotka korjataan muilla rehuilla optimaalisella tavalla niin, ettei hevosen elimistö rasitu sen kummemmin puutteista kuin yliannostuksistakaan. Yksinkertaisin ohje on siis, panosta heinän ruokinnalliseen laatuun ja täydennykset tarpeen mukaan.

Ruokintasuunnitelma-palveluuni voit tutustua tästä.

 

fb_img_15338158147242102033397.jpg

Kiiltävä karva, sopiva lihavuuskunto, hyvät kakkakikareet ja normaali virtsaaminen, terveet kaviot ja hyvin irtoava talvikarva keväällä, virkeä olemus ja iloinen mieli sekä jaksava työssään – hevosen hyvinvointia ja ruokinnan onnistumista seurataan joka päivä.

Lihasköyhyys, laihuus, lihavuus, huono karva, iho-ongelmat, kavio-ongelmat, sairastelu, alentunut suorituskyky, kiukkuisuus, jaksamattomuus, ilottomuus, liiallinen tai liian vähäinen virtsaaminen, vaihteleva tai haiseva, löysä tai liian kiinteä uloste, huonot veriarvot, istukka ei irtoa… – on monia tapoja miten hevonen reagoi puutteisiin tai liiallisuuksiin ruokinnassa.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s