Eettistä pohdintaa jalostuksesta

Etiikkaa olen sivunnut aikaisemmassakin kirjoituksessa jalostukseen liittyen, mutta koska kirjoitukseni Pieberin Lipizza siittolasta kertovan dokumentin ohjelmakuvauksesta on poikinut muutamia kommentteja, joissa oletetaan että toimittaja esittämä kritiikki meni ihon alle siksi koska kritiikki sattuu hevoskasvattajan omaan nilkkaan, niin tehdäänpä tässä selvemmäksi tämän hevoskasvattajan ajatuksia etiikasta ja jalostuksesta.

Minuahan ei nimenomaan kaivellut itse dokumentti kloonauksineen tai nylkemisineen vaan toimittaja yksipuolinen ja asiavirheitä sisältävä analyysi ohjelmasta, toimittajana voisi kuitenkin perehtyä aiheeseen edes vähän ennen kuin siitä kirjoittaa, jotta ymmärtää dokumentin pointin oikein eikä suinpäin yleistä näkemäänsä kaikkeen hevoskasvatukseen.

Mikäs se pointti dokumentissa sitten näin hevoskasvattajan silmin oli jos se on jäänyt epäselväksi? Keskustelun herättäminen, perinteisen hyvän jalostustavan esille tuominen ja realistisesti senkin kertominen mitä ihminen on valmis tekemään ”täydellisen hevosen eteen”. Keskustelussa ja avoimessa dokumentissa ei ole mitään vikaa, ei todellakaan! Päinvastoin. ”Vikaa” on vain sillä kohtaa jos aletaan yleistää ohjelmassa esitettyjä epäeettisiä asioita kaikkeen hevoskasvatukseen, kuten toimittaja ohjelmakuvauksessaan.

Ajatuksia kasvattamisesta meidän leveysasteilla

Mitä jalostus sitten on meidän tavallisten suomalaisten kasvattajien näkökulmasta? Useimpien rotujen kasvatus perustuu jalostusohjesääntöihin, esim. suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna tänä vuonna 110 vuotta. Jalostusohjesääntö kuvailee minkälainen rodun edustajan kuuluu olla ja minkälaiset saavutukset ovat riittävät, jotta esim. ori hyväksytään jalostukseen, siinä on listattu myös hylkäävät terveydelliset viat. Tämä on ohjenuorana kaikkien suomenhevosta kasvattavien käytössä. Pienten populaatioiden, (kuten suomenhevosten maailman mittakaavassa) jalostaminen on tietysti haasteellisempaa kuin isojen maailmanlaajuisten rotujen (enemmän valinnanvaraa) ja pienissä roduissa on valinnoissa oltava erityisen tarkka, vaikkapa vakavan sairauden sivuuttaminen jalostuksessa voi olla pienessä populaatiossa kohtalokasta jos/kun se pääsee lisääntymään liiaksi. Toisaalta, jos karsitaan kovalla kädellä, loppuu hevoset mitä kasvattaa. Jalostus on enemmän kuin mitään muuta, tasapainoilua.

Toisin sanoen jos on yhtään perehtynyt jalostuksen perusteisiin, ymmärtää että vaivaisten hevosten kasvattaminen ei johda kovin pitkälle, ei omassa kasvatuksessa eikä rodussa, ymmärtää että monimuotoisuutta on ylläpidettävä sillä muuten loppuu materiaali mistä valita, ymmärtää että ei korosteta vanhemmissa samoja vikoja vaan etsitään täydentäviä ja toisiinsa sopivia pareja (näitä valintoja, keskusteluja ja hevosten tutkimisia näimme myös em. dokumentissa). Pidemmän päälle esim. kloonaus ei olisi edes kestävä vaihtoehto, sillä klooni/-t veisi eteenpäin vain yhtä ja samaa perimää (suomeksi: jalostus ei etene) – se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö kloonaamista joku urpo kuitenkin tee, ”koska mä voin”.

Eli entäs kloonaaminen maalaisjärjellä varustetun normaalin hevoskasvattajan näkökulmasta? Niin, ehkä se on joidenkin rikkaiden ja – kuten dokumentin amerikkalaisrouvan – henkilöiden toimintatapa ja valinta, silloin kuin ei hyväksy että se yksi täydellinen hevonen tuli elämään, eli ja kuoli, ehkä juuri silloin kun se nylkeminen on liikaa ja kaipaa sille yhdelle hevoselle ikuista elämää. Meille muille se ei ole vaihtoehto, edes rahallisesti 😀 , ja väittäisin että useimpien (suomalaiskasvattajien) mielestä kloonaaminen on myös eettisesti täysin väärin, ainakin minun mielestä on. Se mitä mieltä minä olen ei valitettavasti estä ulkomaalaisia rikkaita kloonaamasta hevosiaan – mutta asian voi silti esittää realistisesti ja oikeissa mittasuhteissa (kuten dokumentissa), leimaamatta kaikkia hevoskasvattajia kloonaajiksi tai häikäilemättömiksi täydellisyyden tavoittelijoiksi (kuten toimittaja teki).

Jalostus on vaikea laji, ihminen voi vain valita parhaan tietonsa mukaan yksilöitä jalostukseen mutta luonto valitsee geenit, valitettavasti ja tottakai monelle on suuri houkutus sörkkiä luontoa jos siihen on kehitetty mahdollisuus. Itsekin tavallaan sörkin, Veranosta otettiin skeletal atavism testi eli geenitesti joka kertoo kantaako se kääpiökasvuisuutta aiheuttavaa geeniä. Hyödynsin siis nykyteknologiaa hevoseni geeniperimän selvittämiseksi ja rodun hyväksi, hyi minua. Geeniä ei onneksi ollut. Jos näin voi välttää lisäämästä vikoja rodussa, mielelläni testaan myös jatkossa muita sairauksia, joihin testejä tulee. Kaikkea ei voi välttää mutta vältetään edes niitä mitä voi.

Mutta on toki hevosten jalostaminen mennyt överiksikin, näin käy väistämättä kun ihminen alkaa jalostaa jotain puhtaasti oman mieltymyksen mukaan. Kamalimmat esimerkit löytyvät jenkki arabeista koveroine päineen. Itse ajattelen että rodut joissa näyttelyt tai pelkkä tuomarointi ovat pääosassa ylilyöntejä tulee helpommin, sitä kasvatetaan mikä tuomareiden mielestä on kaunista ja jos näyttelyssä pärjääminen on kasvattajan päätavoite alkaa tuomarilinja ohjata jalostusta enemmän kuin se mitä jalostusohjesääntö tai terve järki sanoo – tämä on nähty jo koirapuolella, moni rotu muistuttaa alkuperäisiä rodun edustajia enää etäisesti ja rodunomaiset piirteet on viety äärimmilleen terveyden kustannuksella.

Sen sijaan roduissa joita käytetään aktiivisesti on mahdollista pysyä terveemmissä linjoissa, urheilla ei voi jos hevosessa on isompaa vikaa ja siksi hevosurheilun lajit ovat monelle rodulle pelastuksia – hevonen ON luotu liikkumaan. Jos kohta suorittavissa roduissakin on jo ongelmia nähtävissä, valitettavasti.

Uuden eläinsuojelulain luonnokseen en ehtinyt vielä perehtyä mutta vanhakin sanoo:

”8 §
Eläinjalostus ja geenitekniikka

Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys.

Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.”

Siinä on itse kullekin eläintenkasvattajalle haastetta. Miten esimerkiksi karsisit kaikki vaivaiset suomenhevoset siitoksesta? Loppuu käytettävät yksilöt muutenkin pienen rodun kohdalla aika äkkiä. Päästetään kaikki vapaaksi ja annetaan luonnon hoitaa? Välillä on joidenkin asioiden kanssa elettävä ja vasta pitkäjänteinen työ voi korjata menneiden aikojen virhevalintoja, (hevosten) jalostus on tuskallisen hidasta eikä kelloa käännetä noin vain, siksi valintojen täytyisi aina olla hyvin harkittuja. Ja silloinkaan ei voi aina tietää mitä kaikkea geeneissä kulkee mukana.

Tekstiä tuli taas ihan liian pitkästi, joten yhteenvetona: kukin kasvattaja tehköön valintansa parhaan olemassa olevan tiedon mukaan ja eettisesti hyvältä pohjalta tavoitteena terve, kestävä ja käyttökelpoinen hevonen.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s