Vaihtokaupan kautta sopivampaa tilalle

Joskus harvoin hevoskauppa on nopeaa. Yleensä ostajaa saa odotella pitkään tai vielä pidempään mutta toisinaan natsaa heti. Kauppaa nopeuttaa myös se että voi ajatella vaihtoa. Näin kävi meille nyt kun päätös Onnin myymisestä oli kypsynyt, vaihdokki löytyi parissa päivässä.

Meidän ja Onni welshin yhteinen taival on ollut kovin takkuinen. En ole koskaan tavannut hevosta joka sekoaa muutosta niin täysin mitä Onni tullessaan meille. Se tuli aidoista läpi ja yli, karsinassa Onni meni pukkilaukkaa, hyppi pystyyn, riehui, vinkui ja pöllöili eikä osannut suhtautua oikein mitenkään Ransuun tarhakaverina sillä seurauksella että ne oli pakko erottaa eri tarhoihin (ja yhdistettiin taas vasta kesällä laitumelle) tätä pöllöilyä jatkui vaihtelevasti useampi kuukausi. Ponista kyllä näki että on kiva ja fiksu mutta äärettömän herkkä ihan kaikesta ja aina ei edes selvinnyt mistä. Viime vuodenvaihteen jälkeen meillä oli lisäksi neljä kuukautta kaikki tiet ja pihat peilijäällä, siinä ei paljon joka asiasta pitkin seiniä menevällä welshillä aloiteta ajohommia ja ajateltiinkin että jospa onkin vain hyväksi että se saa rauhoittua ja kotiutua ensin, mitäpä tässä hoppuilemaankaan, aloitetaan työt sitten kun toimii arjessa niin kuin muutkin.

Keväällä vihdoin jäät suli ja samoihin aikoihin tuntui että se on kotiutunut (mm. makoili tarhassa ja ns. pysyi nahoissaan muutenkin) ja niinpä alettiin hommiin, ohjasajoa ja juoksutusta, välillä tarhassa maastakäsittelyä. Näitä oli tarkoitus tehdä hetken ja siirtyä sitten ajoon. Jokin kuitenkin tökki koko ajan ja Onni oli arka takaa, vaikka se olikin ostettu ajolle opetettuna sen hallinta muutenkaan ei ollut sitä mitä nykyään ajohevoselta odotan, joten ajattelimme että samapa tuo, aloitetaan ajo-opetuskin sitten rauhallisesti alusta. Mitään vahinkoja ei tapahtunut ja ponia tietysti käsiteltiin normaalisti ja rauhallisesti mutta välillä pelkoreaktio oli kuitenkin sen verran reipas takana oleville jutuille, että väistämättä sitä alkaa miettiä miten paljon aikaa tähän voi laittaa, onnistuuko ajo siltikään ja kuinka kauan kestää ennen kuin poni on ajossa täysin turvallinen puhumattakaan että kisakelpoinen. Ajo-opetettuna oston ideahan oli alunperinkin se, että päästään heti 3-vuotiaana pikkuhiljaa valmennuksiin mukaan ja kisoihin heti kun ikä riittää.

Niin päätös alkoi kypsyä, Onni on hieno, upealiikkeinen ja mukava poni, mutta sen työksi sopisi todennäköisesti paremmin ratsun hommat ja ainakin paikan vaihtoa kannattaisi kokeilla ja koska meillä ei ole tarvetta pienelle herkälle ratsuponille päätimme laittaa siitä myynti-ilmoitukset nettiin.  Laitoin samalla huvikseni Facebookissa suomenhevosryhmään vaihtoilmoituksen ja pian tarjolle tuli kesällinen orivarsa. Itse asiassa niitä tarjottiin kyllä useampia vaihtona Sissyyn (joka oli mukana ilmoituksessa ja myös edelleen myynnissä) mutta tämä kaveri haluttiin vaihtaa nimenomaan Onniin. Varsa oli vielä piensuokki, isoa kun en edes haluaisi, vaikkakin ori mutta kuitenkin vasta kesällinen eli päästään alusta asti kouluttamaan itse…. Niinpä vaihdettiin hevosista tarvittavat tiedot, sovittiin vaihto ja käytiin viime lauantaina puolessa välissä matkaa tekemässä vaihtokaupat – ja niin meille tuli sitten jo toinen suokki! En osta shetlanninponeja enkä suomenhevosia-mielipide lienee syytä pyörtää kun tallissa ei enää muita olekaan… Tätä sitten myös päivittelin Facessa ”Suomenhevonen, paras hevonen”-ryhmässäkin ja ”en ikinä osta suokkia”-saatetekstein postattu kuva uudesta tulokkaasta on jo kerännyt lähes 700 tykkäystä 😀

Aina löytyy niitä jotka kritisoi kun ”antaa periksi” jonkun hevosen kanssa, paljon olen kuitenkin nähnyt myös sitä toistakin puolta, ei haluta antaa periksi vaikka homma ei ole kenenkään mielestä kivaa. Täydellistä unelmahevosta ei valmiina tietenkään löydykään, aina niiden kanssa täytyy löytää yhteinen sävel mutta sitten kun kohdalle tulee Onni , jonka käyttäytymiselle ei itse eikä konsultoiden monia tuttuja ammattilaisia keksi järkevää syytä, jonka voisi korjata, ja on vain todettava että joku ei nyt natsaa ja tämä ei ole meidän poni ja on parempi että sille löytyy se sopiva paikka maailmassa jostain muualta ja jo se voi olla korjaus. Ja todellakin on syväluodattu myös oma käsittely ja fiilikset. Itsellä on olo että ongelma oli jo lähtökohtaisesti paikan vaihto sillä jännittyneisyys alkoi jo ennen käsittelyn vaikutustakaan ensimmäisestä hetkestä uudessa karsinassa ja se ei vuodessakaan vielä hellittänyt, joku juttu piti sitä yllä. Kun tallissa ja pihassa on 9 rentoa muuta hevosta on vaikea keksiä mikä tätä yhtä rassaa. Alussa taas omat fiilikset ponista on puolestaan olleet lähinnä motivoitunut ja onnellinen kun on ostanut uuden valjakkoponin eikä ajatuksena ollut ajo-opetetusta ponista hetkeäkään etteikö se sellaisena toimisi vaikka alkuun meni aikaa kelejä ja rauhoittumista odotellessa, joten en sanoisi että omatkaan fiilikset olisi kovin negatiiviset olleet ja hevoseen siten vaikuttaneet 😀

Ennen kuin ehdittiin vaihtoreissulta kotiin tuli puhelimeen kuva Onnista joka oli jo uudessa kodissaan, kylki kiinni toisessa rautiaassa läsipää ponissa (joka oli ollut jo trailerissa matkaseurana) tarhassa rauhassa syömässä samalla heinäkasalla – ja tätä näkyä ei nähty meillä kertaakaan vuoteen! Varsinkin ruoasta se on ollut mustasukkainen ja kiukkuinen, vaikka ruokaa on ollut tarjolla paljon, pitkin tarhoja ja tietysti laitumellakin niin paljon kuin jaksaa syödä, ja kiukkuinen se oli ruoasta myös silloin kun olivat Ransun kanssa eri tarhoissakin… Ja nyt, heti kaverin kanssa syömässä! Seuraavana päivänä sain lisäksi vielä juoksutusvideonpätkän missä oli rennompi poni kuin meillä kertaakaan ja tämä siis vuorokaudessa uudessa kodissa, ennen kuin Onni on ehtinyt edes kunnolla tutustua uusiin ihmisiin tai paikkaan. Ei sekoilua aidoista, ei riehumista karsinassa, vaan heti uuteen paikkaan kotiutunut poni. Ai-van mah-ta-vaa. Ponilla siis ihan eri ote ja asenne muuttoon nyt. En voi muuta sanoa kuin että olen todella tyytyväinen että poni näyttää nyt parhaita puoliaan ja jo näillä lähtökohdilla päätös oli niin oikea kuin olla voi, nyt siitä voi tulla ihan mitä vain! Se että hevonen voi hyvin menee kaiken muun edelle, senkin että joku voi naureskella meidän antaneen periksi 😉 Joskus luopuminen on ihan hyvä vaihtoehto.

Sitten muutama sananen uudesta tulokkaasta! Varsan nimeksi tulee (ei näkyne vielä Heppassa) AK Pyörremyrsky. Isä on Hopeamyrsky, emä Juolain ja emänisä Tintin Timjami. Molempia vanhempia kehutaan mukavan luonteiseksi ja täytyy sanoa että lunkisti on jätkä muuton ottanut vaikka näkee että kaikki on vähän jännää. Se hakee heti kontaktia eikä hötkyile, vierestä parin metrin päästä suhahti eilen tietä pitkin mönkijä ja sen verran piti sitä ihmetellä että pää nousi heinäkasalta 😀 Hyvät lähtökohdat siis hyvähermoiseksi monitoimihevoseksi on hänessä kyllä 😉 ja sehän sitten taas sopii meille!

 

Myrsky1
Missä mä oon??? 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s