Lihava vai laiha?

Hevosen painon määrittäminen ja sopivan lihavuuskunnon arviointi on yksi tärkeimmistä asioista minkä kohdalla kannattaa hevosenomistajana ottaa pinkit lasit pois silmiltä ja arvioida  asiaa mahdollisimman objektiivisesti. Kuten on ollut tapana opiskelijoille sanoa, ”ei riitä että näkee hevosen, sitä pitää katsoa”.

  1. Panosta ruokinnansuunnitteluun. Opettele miten hevosen ruoansulatuselimistö toimii ja mitä lajityypillisiä tarpeita hevosella on ruokinnan suhteen, ruokinta ei saisi perustua siihen mitä kaverit syöttävät tai mitä pussin kyljessä lukee (vaikka nekin osuvat joskus oikeaan). Onnistuneen ruokinnan perusta on hyvä heinä. Heinäanalyysin perusteella valitaan hevosen tarpeisiin sopiva kivennäinen ja mahdolliset lisärehut. Siis tässä järjestyksessä: heinä, kivennäinen, väkirehu. Kun heinästä on analyysi ja ruokinnasta tekee ruokintalaskun tietää ainakin että mikään ei mene överiksi tai että mistään ei tule suurta puutetta. Ruokintalaskut voi antaa ammattilaisen laskettavaksi tai voi käyttää ruokintalaskuohjelmia kuten Hevostietokeskuksen Hoptia tai Ruotsin maatalousyliopiston laskuriohjelmaa netissä (ilmainen, ja tokikin ruotsiksi mutta helppo käyttää). Hevosten suomalaiset ruokintasuositukset selviävät Luken nettisivuilta, nämä ovat erittäin hyvät ja näissä kannattaa varsinkin miettiä sitä miten kovassa tai kevyessä treenissä oma hevonen on. Tutkimusten mukaan harrastehevonen, jopa treenissä olevakin, pärjää hyvin pitkälle laadukkaalla heinällä, mm. Ruotsin maatalousyliopiston tutkimus aiheesta löytyy tästä.  Laskelmat tuovat vähintään vähän mittasuhteita ruokintaan ja näyttävät pahimmat puutteet tai ylilyönnit, vaikka täydellisesti kohdilleen niitä ei tietenkään voi saada.
  2. Toinen puoli ruokintaa onkin sitten hevosen voinnin arviointi silmämääräisesti ja painoa tarkkailemalla. Hevosen täytyy tietysti näyttää hyvältä, sopivan lihaksikkaalta ilman läskilylleröitä, kylkiluut tuntuvat mutta eivät näy, karva kiiltää, silmät ja olemus on eloisa ja terveen oloinen.
    Esimerkkinä erinomaisesta seurantakohteesta otan tietysti karvan:
    Karvan tulee olla irtonaista, kiiltävää ja karvanlähdön on alettava ajoissa. Esim. meillä shettiksillä karvanlähtö alkaa joulun uuden vuoden tienoilla, jolloin päältä alkaa irrota pisimmät ja karkeimmat karvat. Karvanlähtö jatkuu kunnes jäljelle jää lyhyempi, mutta vielä paksu ja tiheä karva, tämä saattaa olla kiinni jonkin aikaa kunnes huhti-toukokuulla, kylmempinä keväinä kesäkuun puolella, lähtee loput. Jos hevosella on vielä karvoja kiinni kesäkuun lopulla alan huolestua, puhumattakaan jos karvoja roikkuu kiinni heinäkuussa – on siis syytä miettiä loishäätöä ja kivennäistasapainoa, jossa kupari ja sinkki ovat tärkeimmät mietittävät. Meillä koko lauma saa muutaman Cu/Zn kuurin talven aikana, karvojen kasvattaminen on shettikselle iso rasitus joten näitä hivenaineita kuluu ja niistä voi helposti tulla puutetta mikä näkyy keväällä mm. siinä että karvat eivät päästä otettaan ja/tai alta tuleva kesäkarva ei ole heti häikäisevän näköinen. Useamman vuoden kokemuksella cu/zn lisästä erilaisilla hevosilla ja poneilla voin sanoa että siitä on selvästi apua ja karva pysyy hyvänä ympäri vuoden ja myös irtoaa ajallaan. Kannattaa siis kiinnittää huomiota jo myös siihen miten paljon näitä hivenaineita on hevosen peruskivennäisessä. Myös vanhoille poneille ja hevosille on selvästi etua zn/cu lisästä jos karva näyttää huonolta, imeytyminen ei ole enää vanhalla niin hyvää, joten joskus on täytynyt ottaa käyttöön reilukin kuuri. Nuoren hevosen ei myöskään kuulu missään vaiheessa näyttää karvan osalta onnettomalta (ehkä lukuunottamatta sitä lyhyttä jaksoa keväällä jolloin karva irtoaa, ja silloinkin pitää pian olla kiiltävä hieno kesäkarva alla tulossa), vaan silloin on yleensä vika joko loishäädössä tai kivennäistasapainossa – ei siinä että ”varsat nyt vain näyttävät tältä” – asioille voi tehdä jotain ja se on jopa suotavaa jos näyttää siltä että varsa ei ole edustavan näköinen, enkä tarkoita tässä broileripossua vaan sitä että varsakin näyttää normaalilta, lihaksikkaalta ja kiiltäväkarvaiselta. Joten suolinkaiset kuriin, tarvittaessa loisnäytteet ja kivennäismäärän nosto kuuriluonteisesti niin asia tulee pian kuntoon. Cu/zn kohdalla kannatta huomioida että puhun joka kohdassa kuurista, niistä ei tule helposti yliannostusta ja ylimääräinen poistuu luonnollista tietä mutta silti on varmempaa ja edullisempaa syöttää nämä kuuriluontoisesti ja pitää tauko välissä (1-2 viikon tauko).
  3. Painon arviointi.
    1. Painomitat: en ole itse koskaan verrannut painomitan painoja hevosen punnittuun painoon, joten en osaa sanoa pitävätkö ne tarkalleen ottaen paikkansa. Painomitta on kuitenkin oiva välinen painon seurantaan. Kun lihavuusaste on kohdillaan on mitalla helppo seurata että siinä pysytään. Tämä on hyvä käytäntö erityisesti kilpahevosille, joiden toivotaan tietysti pysyvän hyvässä kunnossa, esim. treenin koventuessa on helppo seurata päivittäinkin miten paino muuttuu jolloin ruokintaan voi myös puuttua nopeasti ja mitasta on saanut lähtökohdan mihin verrata. Mitan tulosta voi verrata muihin tapoihin eli:
    2. Erilaisia kaavoja hevosen painon arviointiin löytyy myös tavallisella mittanauhalla tehtäväksi, tässä kaksi vaihtoehtoa Ruotsin maatalousyliopiston sivuilta. Nämä kaksi kaavaa on todettu tutkimuksessa parhaimmiksi (testattu puoliveristen painon arvioinnissa) neljästätoista eri kaavasta, joten ovat myös käyttökelpoisia.
    3. Punnitseminen vaa’alla, esim. klinikoilla
  4. Lihavuuskunnon silmämääräinen arviointi rasvakertymien perusteella – tai niiden puutteesta. Tämä onkin se vaikein osuus, eli meillä ihmisillä on tapana sokeutua arvioidessamme oman hevosen kuntoa koska näemme hevosen päivittäin, painonnousu tai -lasku voi tapahtua ihan huomaamatta pikkuhiljaa. Joten silmät auki, joka päivä. Lisäksi täytyisi olla kriittinen sille minkälaiseksi oma mielikuva hienokuntoisesta hevosesta on muotoutunut, muhku lihaskimppu voikin itse asiassa olla vahvalla väkirehuruokinnalla kerättyä läskiä tai sporttikuntoinen onkin oikeasti laiha vaikka heinää on vapaasti tarjolla. Kumpikaan tila ei ole suotava. Lisäksi meidän näkemystä ohjaa paljon se miten kanssaharrastajat asian näkevät eli se kuuluisa ryhmäpaine, ratsuilla painot ovat nousseet vaikka läski ei ole lihasta, ”näyttelykunnossa” tarkoittaa ponipiireissä myös usein ylipainoista kun taas helposti kauhistellaan että raviponi on laiha, silloinkin kun se on itse asiassa ihan normaalipainoinen. Tällöin myös esim. näyttelyissä tuomareilla on vastuuta siitä mitä pidetään hyvänä, jos pullerot pärjäävät, sellaiseksi niitä myös syötetään. Hevosten painoon puuttumiseen on myös korkea kynnys, tiedän että esim. Hippoksen näyttelyissä asiaan puututaan ja olen myös itse sellaisessa ollut omistajalle viestinviejänä, kuin myös huomauttanut asiasta useassa Match Showssa tuomaroidessani, eihän se kivaa ole tuomarille eikä omistajalle, mutta vähinten hevoselle joten näin olen ajatellut että hevosen puolesta sanottava on. Useinhan omistaja on kyllä asiasta tietoinenkin, mikä on hyvä asia. Kun asian tiedostaa, sille voi tehdä jotain. Pelkkä iso maha ei myöskään tee hevosesta vielä lihavaa, iso maha voi kieliä varsalla loisista, ylipäätään hevosella liian kortisesta heinästä, hiekasta mahassa tai muusta ongelmasta ruoansulatuselimistössä jne., maha voi siis olla iso, vaikka hevonen olisi ennemmin laiha kuin normaali. Eli silmän harjaannuttaminen hevosen näkemiseen on tärkeää!
    1. Luken lihavuuskuntoluokitus
    2. Hevostietokeskus on tehnyt hyvän videon ja muita materiaaleja hevosen lihavuuskunnon määrittämisestä

Alla muutama kuva omista hevosista ja poneista, laihoja meillä ei ole omasta toiminnasta johtuen ollut, kuntoutettavia sen takia kyllä, mutta lihavia on kyllä ollut, lihottaminen kun ei ole ollenkaan vaikeaa 😛 Painon hallinnan osalta yksi asia on ruokinnan ohella erittäin tärkeä, nimittäin liikunta. Pienikin liikunnan lisäys näkyy esim. shettiksissä todella nopeasti, joten helpoin tapa pitää hevosen paino kurissa on lisätä sille luonnollista liikuntaa. Liikunnan määrä ja ruokinta oikeisiin mittasuhteisiin ja voidaan nauttia hyväkuntoisista terveistä hevoskavereista vuosia!

 

Yllä eri ikäisiä shettiksiä minusta kohtuullisen sopivassa kunnossa kunkin ponin sen hetkinen elämäntilanne huomioon otettuna

Yllä shettiksiä minun makuun jo (aivan) liian pulleassa kunnossa (ihan ovat omia kaikki 😛 ja huom, kaikki loppukesän kuvia, niin ne vaan lihoavat nopsaan kesällä vaikka meilläkin rajoitettu laiduntaminen… )

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvaesitys: karsinakuvassa liian laiha, lihavuusaste 2,5 (1-9), kuva ei valitettavasti kerro koko totuutta mutta ainoa lihaisa kohta hevosessa oli käytännössä reidet… luisevuus ei tässä oikein erotu. Toinen kuva, sama hevonen etuviistosta otettu n. 2 kk myöhemmin johon jo kuntoutunut varsin hyvin ja viimeinen esittelykuva edelleen 2 kk myöhemmin, jossa kunto on hyvä normaali.

Yksi vastaus artikkeliiin “Lihava vai laiha?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s