Hevosten välisistä suhteista ja laumaelämästä

Minulla on ollut onni käydä heti nuoresta asti tallilla jossa lämminveriravurit tarhasivat isolla alalla laumassa. Kesäisin aikaa kului laumassa kierrellessä ja varsoja rapsutellessa. Silloin se oli vain mukavaa, nyt kullanarvoista kokemusta.

lauma4

Kun muutimme nykyiseen paikkaan meillä oli kaksi lämminveriravuria, äiti ja tytär. Pian ostimme kolmannen siitostammaksi. Tamman kerrottiin olevan vihainen muille hevosille ja sillä oli ollut erillinen karsinakin elosuojassa erossa muista.  Meillä oli tuohon aikaan tallissa väljät vaakakalterit käytävälle ja vain paksummasta puutavarasta väliseinät jossa yläosassa laudat olivat harvassa, joten sinne se lykättiin muiden viereen. Tamma laitettiin porukkaan muiden kanssa eikä koskaan ollut mitään ongelmaa. Tamman ongelmat, mm. olematon juominen ja vähäinen ruokahalu, päinvastoin korjaantuivat sitä mukaa mitä hevonen kotiutui ja sai olla lauman jäsenenä, ulkona kellon ympäri ja rauhallisella käsittelyllä. Mitä herkempi hevonen, sitä suurempi apu on siitä ettei tarvitse koko maailman murheita kantaa vaan voi olla osa yhteisöä.

Tallilla, jossa nuorena kävin, olivat kaikki hevoset samassa laumassa oriita lukuun ottamatta, nykyään ei tietenkään suositella että pikkuvarsat ja kilpahevoset ovat samassa laumassa mutta siihen aikaan ei tautiriskejä niin ajateltu (enpä muista että silloin olisi varsoillakaan kuitenkaan sen enempää mitään tauteja ollut, ehkä ne sairastivat pöpöt vain lievinä heti pienenä?). Omistaja teki jonkun verran kauppaakin eikä sellaista hevosta vuosien aikana tallille tullut, jonka korvien väli ei olisi korjaantunut laumassa tai ylipäätään etteikö niitä olisi voinut laumassa pitää. Paras esimerkki tästä lienee eräs lv tamma, sen tullessa raveissa toiseksi entisellä kotipaikkakunnallaan edellinen omistaja ilmoitti raviradalle, että ajamme eri hevosella kilpaa mitä starttiin on ilmoitettu. Hän ei tuntenut hevosta enää samaksi, muutos hermorauniosta kipeästä potkurista oli niin suuri. Tällekin lauma oli isompi apu kuin mikään mitä me olisimme ihmisinä sitä auttaneet, vaikka kaikki voitava toki tehtiin myös. Tämä on ehkä rakkain hevosmuistoni.

Meillä on kahdesti ollut tilanne jossa laumassa olo ei ole onnistunut ajatellussa muodossa. Ensimmäinen shettistammamme oli sitä mieltä että heinät ovat hänen – ja kun vanharouva lv tamma ei olisi antanut milliäkään periksi oli todettava että nämä eivät mahdu samaan tarhaan tai pienemmälle käy huonosti, samankokoisena välit olisi selvitetty mutta pieni kyllä jää toiseksi jos ei anna isommalle periksi. Shettisten seassa on sittemmin ollut myös mm. connemara ja nyt suomenhevonen, nämä ovat toimineet hyvin eli pelkkä kokoero ei ole este, vaan se miten sitä käyttävät. Lisäksi omiin kokemuksiin perustuen sanoisin että shettislauma on erittäin sopuisia verrattuna lämminveriravurilaumoihin, joissa vähän enemmän kuuluu vinkaisuja eikä toisia siedetty ihan niin iholla mihin shettikset kyllä taipuvat, meillä saattaa olla kaikkikin lopuksi samalla heinäkasalla, 6 shettistä ja piensuokki, hevoset ovat olleet korkeintaan pareittain.

Toinen kerta jolloin on katsottu parhaaksi ottaa aikalisä oli tänä talvena kun Onni welsh tuli. Onni on 3 v ruuna ja täynnä virtaa ja leikkihaluja ja se tarhasi ensin Ransu 16 v kanssa, joka on konkari pitämään nuoremmat jätkät kurissa ja nuhteessa. Pari viikkoa meni hyvin vaikka näki että Ransu kaipasi välillä omaa rauhaa ja se antoi Onnin hillua mutta sitten oli tapahtunut iltapäivän aikana jotain niin että Onni koko Ransun ahdistavaksi, ilmeisesti  Ransun oli pinna katkennut nuoren hillumiseen ja se oli näyttänyt sille kaapinpaikan. Koska Onni 120 cm osoitti 145 senttisen aidan olevan kevyttä kauraa oli parempi pistää pojat erilleen ja odotella kesää ja toivoa että vihreä ja isompi tila ja tutustuminen aita välissä auttaa asiaa kun kokeillaan vielä. Onnikin on nyt paljon rauhallisempi kotiuduttuaan, joten toivottavasti sekin nyt pärjää roikkumatta koko ajan toisessa kiinni. Pienessä tilassa ne eivät talvellakaan tokikaan olleet mutta hommahan on niin että jos alkaa ahdistaa niin porttinurkka on se mihin kuitenkin päädytään ja jos ei sieltä muualle pääse niin mennään läpi tai yli. Maalaisjärjen käyttö on sallittu ja tuntosarvien täytyy olla tarkkana ainakin alussa, varsinkin jos on vain pari tai kolme hevosta, on tarkempaa että juuri ne tyypit natsaa yhteen.

Shettiksiä on nyt siis meillä ollut laumassa sitten isompikin porukka. Käytännössä tarhausjärjestelyt ovat olleet koko ajan samanlaiset. Kaikki tammat tarhaavat samassa tarhassa ja Verano niiden vieressä ja ruuna/ruunat/nuoret orit ovat oma porukkansa. Tammavarsat ovat hetkellisesti olleet keväällä eri tarhassa missä emät, yleensä isosiskon tai vanhemman tamman kanssa, jotta ne on saatu pois tissiltä. Muutaman viikon jälkeen lauma on taas yhdistetty ja toivottu ettei mammat helly uudestaan tissittämään (niin kuin Sissy nyt…). Tänä vuonna siis esimerkiksi Sissy ja Lettu siirrettiin toiseen tarhaan ja nuoret, suokki Haltia, Emma, Pilkku ja kesälliset Lissu ja Misty jäivät vanhaan tarhaan. Tämä muutaman viikon ero muuttikin tänä vuonna ryhmädynamiikkaa kun porukka taas yhdistettiin, Haltia oli selkeästi ollut pienempien porukassa jo ”aikuinen” ja se näkyy nyt häätävän jopa Lettua, jota kukaan ei liene meillä pomottaneen missään tilanteessa. Tähän mennessä se on kuulunut nuorisoon, joka harvemmin hyppelehtii vanhempien silmille.

 

Seuraa johtajaa
Seuraa johtajaa vai..?

 

Hevosten laumakäyttäytyminehän on paljon monimutkaisempaa kuin se että laumalla on johtaja ja piste ja tästä on viime vuosina tehty tutkimuksiakin, joten johtajuus ei ole niin yksioikoista miten ihmiset sen ajattelevat (eihän se ole yksioikoista ihmisiä johdettaessakaan, tai ainakaan ei pitäisi olla). Meillä Lettu on aina ollut se joka pyrkii ohjaamaan porukkaa, esim. estämään muita siirtymästä kujaan ja kiertämästä portille sisälle ottaessa – koska Lettu on niin fiksu että se tietää toisen portin olevan paljon lyhyemmän kävelymatkan päässä tallinovelta. Kuitenkin jos joku tai jotkut sen ohi livahtavat niin muut seuraavat perässä eikä Letun mielipidettä enää kysytä. Lettu marssii tässä vaiheessa lähiportille ja seisoo päättäväisenä siinä, tai joskus harvoin kohtaloonsa tyytyen lähtee kiertämään porukan mukana 😀 Lettu on myös se joka on päättänyt millä heinäkasalla hän syö ja muut väistävät. Silti kun rauhoitutaan syömään sen vieressä on voinu kuka vain syödä pikkuvarsoista lähtien ja hauskaa kyllä, varsinkin Haltia suokki lyöttäytyi heti tullessaan vuotikkaana Letun seuraan ikään kuin siipien suojaan varaäidin luo. Nyt olen ollut vähän sitä mieltä että Haltia on ollut ottamassa näiden tiettyjen tilanteiden kohdalla leaderin paikan mutta toissa päivänä pääsin näkemään miten Sissy puolestaan sai itkupotkuraivarit Haltian pyrkiessä sen heinäkasalle – ja Sissyhän puolestaan väistäisi Lettua heti. Näin dynamiikka vaihtelee eri hevosten välillä, ennemmin sanoisin että lauma on kokoelma hevosten välisiä suhteita kuin monotonisesti yhtä vanhaa johtajatammaa seuraava porukka, niin kuin lauma usein mielletään.

Edellisen kesän varsat saavat syödä yleensä kaikkien kasoilla, ne ovat niin ”pikkuisia” että niille sallitaan kaikenlaista mitä aikuisilta ei. Pilkku joutuu väistämään kaikkia, välillä tuntuu että sillä on nyt muutenkin vähän vaikea osa koska muut kolme nuorta ovat meillä vielä olevien tammojen omia varsoja mutta sen emä tai siskot eivät siis enää ole meillä.

Hevosten laumakäyttäytymisestä vedetään usein johtopäätökset juurikin ruokintatilanteissa mutta kannattaa tietysti muistaa että se on kilpailutilanne eikä hevoselle luonnollinen, koska vapaudessa ruokaa olisi pääsäätöisesti tarjolla koko ajan. Kyllähän eläimet tappelevat herkemmin jos resurssit ovat rajalliset, niin kuin tietysti tällä meidän hevosenpidolla on jolloin päivässä on x määrä ruokintakertoja. Meillä on aikuisia tammojakin käynyt tässä vuosien saatossa useampi kappale, yhteenkään hevoseen en ole törmännyt sitten 1991, rodusta riippumatta, joka ei olisi laumaan sopinut  (em. esimerkkejä lukuunottamatta, joissa niissäkään lauma ei ollut ongelma vaan kokoero ja energiatason ero).

Ensimmäinen ponimme Okana (joka kuoli varsomiseen) ja toinen tammamme Lettu olivat kuin paita ja peppu ja kaikista surullisin havainto hevosten välisistä suhteista on se että Letulla ei ole Okanan jälkeen ollut ketään samanlaista sydänystävää mitä Okana oli :/ Lähinnä sen omat varsat ovat ok ja muista ei ole niin paljoa väliksi mitä Okanasta.

 

Okana ja Lettu
Lettu ❤ Okana

 

Ainoa tärkeämpi kaveri Letulle on ollut Ransu kun olimme parivaljakon kanssa reissussa, mutta kotona Ransustakaan ei ole väliksi. Letun paras kaveri on ehkä ennemmin Verano ja näiden väli on myös orin mielestä erityinen. Jos kesällä hakee laitumelta vaikka kiimassa olevan astutettavan tamman ultraan, Verano noteeraa tämän, saattaa hirnahtaa ja vähän seuraa ja päivystää mihin ollaan menossa mutta palaa sitten omiin hommiinsa. Mutta jos Letun hakee laitumelta pois, tulee jo vähän hätäkin. Lettu on myös siitä huvittava että aina kun se on ollut tiine, se on kesällä jossain vaiheessa karannut Veranon puolelle ja laiduntanut siellä tyytyväisenä, Veranon pälyillessä tammaa epäileväisenä niin kuin sillä olisi vähintään kaulin piilossa harjan alla… Kai Lettu ajattelee että saa isäkin kantaa vastuuta!

Esimerkkejä erilaisista tilanteista ja hevosten suhteista olisi vaikka kuinka paljon mutta tässä nyt muutama. Jos kysyttäisiin mitä hienoja tilanteita on hevosten kanssa kokenut olisi minun Top 5 listalla hyvin korkealla se, että päivittäin näkee levollisen, tyytyväisen hevoslauman elämässä hevosen elämää.

 

Haltia
Verano tarhaa tammojen vieressä

 

Tokikaan lauma ei aina ole vaihtoehto, hevonen voi ehkä olla oikeasti niin kallis (! toisin kuin eräiden 😀 ) ettei sitä kannata laittaa laumaan tai hevosenpitopaikka ei anna myöden esim. tilantarpeen osalta. Toisaalta olen nähnyt dokumentin (ja harmittelen tässä jälleen kerran sitä etten pistänyt siitä tietoja ylös…) missä mm. huippu kiitolaukka hevoset tarhattiin laumassa ja laukkamaailman kauhuksi, dokumentin mukaan, ne jopa saivat, ”hör och häpna” piehtaroida mutakuorrutuksen!  Talven aikana julkaistiin tutkimus (sekin lähde nyt hukassa 😀 ) jossa todettiin että laumassa pitäminen ei lisännyt loukkaantumisriskiä. Uskon että loukkaantumisriskiä lisää ennemmin se että hevonen ei pääse luontaisesti riittävästi ulkoilemaan ja liikkumaan, jolloin vain vähän aikaa ulos pääsevä hevonen hilluu kuin hullu päästessään, mitä enemmän se riehuu, sitä enemmän sitä varjellaan vaikka itse asiassa, juuri päinvastoin toimien hevonen todennäköisesti rauhoittuisi. Ja kyllä, vaikka ne norkoilevat meilläkin iltakymmeneltä keväällä tarhan portilla toivoen että pääsevät sisälle, niin kyllä ne jossain vaiheessa tajuavat että aikataulu on muuttunut eikä enää otetakaan sisälle 😉 Hevosetkin tottuvat asioihin. Porukassa pitkiä päiviä tai ympäri vuorokauden olevat hevoset ovat varsin levollista ja rauhallista porukkaa ja ennemmin meillä on joutunut miettiä miten ne saataisiin juoksemaan ja liikkumaan reippaasti.

Laumassa ololla on hevosiin selvästi rauhoittava vaikutus ja hevonen voi henkisesti paremmin hevoselle luonnollisimmalla tavalla ollessaan laumassa, tämän olen nähnyt monen monta kertaa ja todella huonossa jamassa olevista kilpahevosistakin on kuoriutunut upeita yksilöitä. Toki on varmasti hyviä syitä olla pitämättä hevosia laumassa, vaikkapa ravitallilla jossa on parikymmentä eri omistajan erilaista starttihevosta (voiko joku vahvistaa pitääkö paikkansa että Kari Lähdekorvella oli starttihevoset laumassa treenatessaan Ruotsissa?) tai se ettei laumalle saada riittävästi tilaa joka on todella tärkeää ettei porukkaa ala ahdistamaan. Usein ongelmat johtuvat siitä että tilaa ei ole riittävästi väistää, ja sitä pitää olla ympärillä silloinkin kun väistää ei tarvitse. Mutta ellei laumassa pidolle ole mitään erityistä estettä, kannattaa harkita kaveria tai laumaa, itse en vaihtaisi laumatarhausta pois mistään hinnasta, en vaikka hevonen olisi arvokaskin, ja onhan ne, nämä shettiksetkin arvokkaita, jos eivät välttämättä rahassa mitattuna  🙂

 

Edit: muutama kirotusvihre ja lause korjattu järkevämmiksi, tekstiä kun tulee nopeampaa mitä sormet ja aivot ehtivät käsitellä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s