Jalostuksesta, risteytyksistä ja etiikasta

Sopivasti ”Jalostamisesta” ja ”Kyllä mää osaan” juttujen perään päädyin Facebook ryhmässä tiukkasanaiseenkin keskusteluun shettistamman astuttamisesta isommalla orilla, kyselyn aloittajan tapauksessa hän mietti alle metrisen shettiksen astuttamista welsh mountainilla. Niinpä ajattelin tässä jatkaa jalostukseen liittyvää pohdintaa muutamasta näkökulmasta lisää.

Keskustelussa oli pari päälinjaa, toinen missä pohdittiin voiko shettistamman astuttaa isommalla ponilla, jopa hevosella ja mitä siitä seuraa (varsominen) ja toinen missä pohdittiin ylipäätään kahden eri rodun risteytystä.

Rotujen välisiä risteytyksiä on toki tehty varmasti aina. Jos puhutaan jalostuksesta, risteytyksen tavoitteena on tietysti tuoda rotuun uutta verta, jotta rotuun tulee jotain piirteitä mitä rodussa halutaan parantaa tai lisätä. Tällöin valinta on tarkkaa ja harkittua. Rotujen jalostusohjesäännöissä on risteytysmahdollisuuksista ohjeet jos risteyttäminen on ylipäätään edes rodussa mahdollista. Nyt en ole pitkiin aikoihin lukenut jalostusohjesääntöjä etten osaa sanoa mikä tilanne on eri roduissa tällä hetkellä, eikä se ole tässä kohtaa oleellistakaan (Hippoksen sivuilta löytyy, tai sitten ei 😀 ), vaan oleellista on ehkä tässä kohtaan vain huomata se että eri roduilla on risteytyksiin ”suhtautuminen” erilaista, joko se on kiellettyä tai jos se on sallittua, siihen on olemassa tavoite ja ohjeet miten voi toimia. Suunnitelmallisessa risteytyksessä hevoset eivät yleensä ole ”liian erilaisia”, sillä ei haluta päätyä liian erilaisista palikoista rakennettuun rakennekukkaseen, joka aina on oman riskinsä roturisteytyksissä (toki rodun sisälläkin), että jälkeläistöön ei päädykään juuri ne parhaat palikat mitä toivottiin. Parhaimmillaan hyvät vaikutukset näkyvät sukupolvien päähän.  Harkittua risteytykseen voi perehtyä vaikkapa lukemalla Welsh Partbredeistä.

Shetlanninponien kantakirjaan hyväksytään vain puhdasrotuiset shetlanninponit eli kirja on nk. suljettu. Poikkeuksena on Saksa, jossa ainoana maana on olemassa myös Partbred shettiksiä ja jopa niin että kunhan ne jäävät muutaman sukupolven päähän, voidaan poni katsoa jälleen puhtaaksi shettikseksi. Saksassa voi siis kikkailla sekaan vaikkapa welshiä ja hakea sitä kautta ”kilpailuetua” näyttelyihin parempina liikkeinä ja hitusen kauniimmalla päällä jne. Tarkkana siis saksalaisten shettisten kanssa, paitsi kivan värin (viittaan tässä hopeaan josta voisinkin blogata myöhemmin…) sieltä saattaa myös saada ei-rotupuhtaan shettiksen.

Toinen puoli risteytyksiä on sitten sen tavallisempi muoto, eli halutaan vaikkapa astuttaa tilastotamma jollain kivan värisellä orilla tai suomenhevonen irish cobilla tupsujen toiveissa tai mitä yhdistelmiä nyt sitten keksitäänkään, ihmisten mielikuvitus on ehtymätön. Sinänsä mikä tahansa risteytys on fine (no, suomenhevosen pitäisin suomenhevosena ja shettiksistä myöhemmin), jos omistaja niin haluaa ja toivoo tammastaan vaikkapa vain yhtäkin varsaa itselleen, mikäs siinä. Mutta, silloinkin kannattaa kuitenkin miettiä kriittisesti mitä haluaa ja mikä on varsan tulevaisuus. Aina on helppo sanoa että rakas oma kasvattivarsa pysyy iäti kotona, mutta mitä jos tilanne muuttuu? Kaikkien varsojen, rotupuhdas tai risteytys, pitäisi olla tarkkaan harkittuja ja on hyvä miettiä asiaa pitkällä aikajänteellä. Nämäkään tapaukset eivät ole niitä ongelmallisia vaan…

Ongelmallista on sekalaiset risteytykset joita tehdään pentutehtailuun verrattavan toiminnan kautta, astutetaan erikoisempia rotuja keskenään vain värin takia hyvän myyntihinnan toivossa. Hoito ja kouluttaminenkin voi olla vähän niin ja näin. Tällä kohtaa vastuuta on myös ostajakunnalla, minkälaista kasvatusta haluan tukea? Löytyykö kuitenkin silmää miellyttävä varsa joltain rotukasvattajalta? Kannattaa selvittää kasvattajan tausta ja syyt eikä ostaa ensimmäistä selitystä vahinkoastumisestakaan tai teuraaksi joutumisesta viikon sisään ellei ostajaa löydy…

Miksi sitten pitäisi suosia rotuponeja? Itse kannatan aina rotuponin hankintaa, vaikka risteytys voi olla ihan yhtä ihana ja käyttökelpoinen harrastuskaveri. Rotuponeissa on kuitenkin muutamia etuja, yleensä enemmän kisa- ja harrastusmahdollisuuksia, vanhemmista löytyy tietoa tuloksista ja terveydestä, orit ovat tarkastettuja jne. Mutta ei rotuponeista tällä kertaa tämän enempää.

Se mikä saa kuitenkin minulla sapen kiehahtamaan risteytyksissä on juurikin shettiksen astuttaminen millä tahansa isommalla ponirodulla. Kirjoitin Facebook ryhmässä siitä että yleisesti eläinlääkärit ja useat kokeneet kasvattajat ovat sitä mieltä että shettiksillä on enemmän ongelmia varsomisissa kuin hevosilla, niin Suomessa kuin ulkomailla. Sanoisin että tämä on ”yleisesti tiedossa oleva itsestäänselvyys”. Usein vielä sanotaan että minishettiksillä ongelmia on vielä standardeja enemmän. Miksi? Koska kaikki on pientä. Varsalla on vähemmän tilaa ja lantion on pieni, auttaminen on vaikeampaa.

Shettikset ovat minusta ihan parhaita synnyttäjiä, varsat ovat hevosvarsoja tiitterämpiä ja kaikki sujuu paljon nopeammin kuin hevosvarsojen kanssa. Tunnissa voi olla kaikki hoidettu, ternit, pissa, pikikakat, jälkeiset. Mutta, siinä vaiheessa kun menee pieleen onkin tilanne paljon hankalampi kuin hevosilla. Lantion on pieni, auttaminen vaikeaa, virheasentojen korjaaminen haastavaa. Siitä huolimatta näissä keskusteluissa shettiksen astuttamisesta isolla ponilla vedotaan tutkimuksiin siitä, että tamma pystyy vaikuttamaan varsan kokoon ja kerrotaan esimerkkejä onnistuneista yhdistelmistä jossa isompi poni tai jopa hevonen on shettiksen astunut ja kyseenalaistetaan se mitä kokeneemmat koittavat kertoa.

Minusta kyse ei edes ole koosta, faktasta tai mistään muustakaan, vaan etiikasta. Etiikka ei ole kovin muodissa nykyään, koska se haastaa ihmisen miettimään tekojaan ja haastaa meitä toimimaan tavalla, jossa tarvitaan selkärankaa ja tekemistensä takana seisomista, silloinkin kun ei ihan mennyt putkeen. Kerroin Okanasta, ja siitä miten varsa ei mahtunut ulos, varsa kuoli, sitä ei saatu pilkottuakaan koska tilaa ei vaan ollut ja niin tammakin piti lopettaa, jolloin se ei reagoinut oikein eläinlääkärin lopetuspiikkiin vaan kitui ja Marko joutui lopettamaan sen pulttipistoolilla, laskemaan veret ja hautaamaan. Jonka jälkeen piti enää kertoa lapselle että rakas poni on kuollut. Tästä minulle naurettiin keskustelussa, koska yhden shettis-shettis varsomisen ongelmat eivät kuulemma liity keskusteltavaan asiaan millään lailla. Se liittyy keskusteluun kaikin tavoin. Jos me, ihmiset, voimme vaikuttaa omalta osaltamme siihen että minimoimme riskit joka kohdassa jalostusvalintaa, kannamme vastuumme eläintenpidosta ja toimimme eettisesti, toimimme myös eläinsuojelulain mukaan joka kieltää tarpeettoman kivun aiheuttamisen eläimelle. Jos astuttaa shettistamman isolla orilla ja tamma joutuu liian ison varsan takia ongelmiin varsomisessa, on astuttaja ottanut tietoisen riskin ja valinnan ja myös vastaa siitä jos jälki on rumaa. Shettiksillä on ihan varmasti enemmän ongelmia varsomisissa, ei tarvitse kuin seurata yhden kevään shettiskasvattajien Fb sivuja ja vertailla niitä lv kasvattajien vastaaviin, vaikkapa, vaikka virallista tutkimusta tästä ei liene olemassa. Shettistä ei koskaan tulisi astuttaa liian isolla orilla, ei edes rodun sisällä. Sopiva säkäkorkeuseron on mielestäni max. 7-8 cm ja silloin täytyy jo huomioida tamman aikaisemmat varsomiset, orin varsojen syntymäkoko ja tamman rakenne – varmuuden vuoksi, +/-5 cm on ok.

Meillä ero oli n. 5 cm eli ihan normaali kokoero, varsakaan ei ollut suuren suuri ja silti huonosti kävi, mitään ei olisi voinu tehdä toisin ja se on vain laiha lohtu. Miksi ottaa turhia riskejä eläimen kustannuksella vielä sitä kautta että astuttaa pienen tamman isolla ponilla, silloin jos ongelmia tulee, tietää, että olisi voinut toimia myös toisin, se ei lohduta jälkikäteen yhtään.

 

Arwen_3daysold
On tutkimusten perusteella tiedossa että tamma vaikuttaa varsan syntymäkokoon paljon, siksi shettistammoissa erityisesti pieniä varsoja tekevä tamma on kullan kallis. Se ei kuitenkaan riitä perusteeksi astuttaa esim. tätä 99 senttistä syntyessään pieniä rääpäleitä tekevää Lettua muun rotuisella isolla orilla. Muissa roduissa, jännä kyllä, puolestaan toivotaan monesti isoja ja ”valmiita” varsoja.

 

Kaikista pahimmalta tuntuu että asiaa vähätellään. On totta että moni  shettistamma on varsonut onnistuneesti isommista oriista mutta on yhtä totta että monen monta on siihen myös kuollut, niitä virhearvio astutuksia ei vain ole niin kiva tuoda esille julkiseen keskusteluun… En jaksa uskoa että kukaan joka on nähnyt varsovan tamman todellisessa hädässä haluaa tieten tahtoen altistaa niitä turhille riskeille. Shettis shettiksenä ja muut rodut risteytykseen harkiten.

Vastuullista kasvatusta peräänkuuluttaen, hevosen parhaaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s