Miten meni noin niin kuin omasta mielestä…

Talliniksit ryhmässä Facebookissa kyseltiin kokemuksia erilaisista tarhausjärjestelyistä ja lupasin kirjoittaa pari riviä käytännön kokemuksia. Video ja kaksi aikaisempaa blogikirjoitusta löytyy viime vuoden puolelta, ne kannattaa ehkä lukea läpi ennen kuin jatkaa tästä kirjoituksesta.

Syksyllä fiksattu uusi tarhajärjestely oli kyllä ”ihan toimiva” ja poneja kohtuullisesti aktivoiva, pari ongelmaa kuitenkin ilmeni.

Ensinnäkin kun kyseessä on lauma shettiksiä niin nehän sitten myös syövät kaiken mitä eteen tulee, eli kun uudesta metsälenkistä oli varvut popsittu alkoi juurien tonkiminen, poneista kivaa ja aktivoivaa mutta hiekkakankaalla omistajan hermoja raastavaa hiekkakertymien pelossa. Jatkoa ajatellen käytännössä siis kaksi vaihtoehtoa: 1. antaa alueen mennä puhtaalle hiekalle ja siivota pois viitteet kasvillisuudesta ja/tai 2. ajaa alueelle soraa. Koska ko. alueella on käytännössä pätkä kujaa ja maratonestealueeksi tarkoitettu alue missä voi kiertää mäntyjä onkin ihan mahdollista että männikköalueelle jonkinlainen pinnoite tulee, hiekka on siihen turhan upottavaa kuitenkin. Pelkkään tarhailukäyttöön ja kujaan hiekkakin toki käy kunhan siellä seassa ei ole popsittavaa.

Toinen ongelma oli ponien älykkyysosamäärä eli havaittavissa oli samaa käyttäytymistä kuin silloinkin kun kuja oli lyhyempi, aina kun ei niin viitsitäkään lähteä kävelemään kiertotietä, edes heinien perässä, toiselle alueelle – tai jos lähdettäisiin niin meilläpä on yksi älykkö ryhmässä eli Lettu joka järjestelmällisesti estää siirtymisen jos on itse sitä mieltä ettei nyt huvita lähteä lampsimaan. Jos joku onnistui livahtamaan sen ohi kujaan, niin sitten yleensä kyllä koko laumakin lähtee perässä, mutta Lettu on aika tehokas sitä estämään. Tätä se tekee halutessaan missä kohtaa aluetta hyvänsä, kujassa tai oleskelualueilla, joten esim. leveämpi kuja ei poista ongelmaa. Veikkaan että enemmän sitä ärsytti varsin pitkä matka mikä pitäisi kulkea joten täytyy arvioida jatkossa minkä mittainen kuja oleskelualueiden välillä olisi ihanteellinen ettei rouva kuningatar koe sielä ylitsepääsemättömäksi. Ko. älykääpiön poistaminen laumasta todennäköisesti auttaisi mutta se ei valitettavasti ole vaihtoehto, lauma tarvitsee kuitenkin aivot jotka tässäkin toimivat varsin loogisesti heidän näkökulmasta 😀 Kujan päissä ja varrella on tosiaan muutama isompi oleskelualue mutta yllättävän helposti oleskelu jämähti sille alueelle mihin oli esim. aamuheinät jaettu, hieman siis yllätti että liikuskelua siellä täällä olikin nyt ehkä jopa vähemmän (ihan vain takalistotuntumalla arvioituna) kuin aikaisempina vuosina kun kahden isomman alueella välissä on ollut vain lyhyt kuja, tällöin lauma saattoi päivän mittaan olla löydettävissä useamman kerran päivässä milloin miltäkin lohkolta ja koko lauma innostui laukkaspurteille alueelta toiselle myös muuna kuin ruokinta-aikana. Nyt kun meni vaikka päiväheiniä jakamaan oli lauma usein edelleen samassa paikassa kuin aamulla. Meillä kujajärjestely on ollut U:n mallinen eli ei ympyrä, mietin auttaisiko se asiaa että voisi kiertää mutta pahasti epäilen että nämä mukavuudenhaluiset pikkuponit vaan lorvisivat tallin nurkalla kiertämättä mihinkään siinä tapauksessa. Ehkäpä testaamme tätä talven jälkeen kun vielä keskeneräiseksi jäänyt pihatto/ryhmäkarsina-osasto on valmis ja reittejä täytyy vielä laittaa uusiksi.

Kolmas ja suurin ongelma onkin sitten sellainen jolle ei paljoa voi, nimittäin Suomen talvi. Meillä meni kaikki paikat, pihatiet, jopa suuri osa pelloista ja tietysti tampatut kohdat tarhasta ihan peilijäälle ennen joulua – ja samassa tilassa + 10 cm lunta varustettuna olivat vielä eilen. 2 kk puhdasta peilijäätä. Voin sanoa että huumorintaju on jo loppuun käytetty. Tällä kohtaa kiittelimme omaa älykkyysosamääräämme, aikaisemmista vuosista viisastuneena olimme jättäneet kaksi aluetta alkutalvesta koskemattomiksi, jotta niitä voi tarvittaessa väliaikaisesti käyttää jos ”taas tänä vuonna on viikko peilijäätä”. Alueet todella tulivat käyttöön sillä niin kuin arvaatte, kujat ovat kuin luistinratoja koska niissä on kulku alkutalvesta pakannut lumen tiiviiksi. Hiekoittaminen tai muut toimenpiteet eivät tässä tapauksessa olisi auttaneet paljoakaan, valitettavasti, ehkä tasamaalla joo, mutta meillä kuja menee epätasaisessa maastossa ja viettää sinne tänne ja kaikki pienetkin muhkurat on peilijäällä. Että se siitä kujakokeilusta talvella… Normaalitalvena toimisi varmasti ihan hyvin ja keväällä joutuisi hetkeksi siirtää pois kun lumi sulaa mutta tuleeko normaalitalvia enää…? Kengällisillä hevosilla tämä ei tietenkään ole ongelma mutta meidän laumassa on 2 siitostammaa, 2 kesällistä, 2 v & 4 v shettikset ja 3 v suokki – ei hokkikenkiä, joten, tässä maastossa: ei toimi jos kujat tamppaantuu jo alkutalvesta, hankitalvena ja sulan maan aikaan ei ongelmaa.

Ori on tarhannut tammalauman keskellä niin että pääsee kulkemaan omalla alueella lauman mukana, tämä on toiminut hienosti ja ori on kyllä liikkunut mielestäni paljon ja pääsee  näin myös esim. lepäilemään tammojen vieressä, tämä järjestely meillä on ollut toki koko ajan muutenkin orin kanssa.

Sinänsä toimiva idea mutta toteutus täytyy tehdä tämän ja aikaisempien versioiden välimaastosta ja mielellään vielä niin että variaatiomahdollisuudet edelleen säilyy talvikaudella koska selvästikin talvet eivät enää toimi toivotulla tavalla mikä oli nyt suurin ongelma.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s