Ponien puuhamaa

Nettiä selaillessa ja lehtijuttuja lukiessa huomaa että kiinnostus on lisääntynyt kovasti aktiivipihattoja, Paddock Paradiseja ja vastaavia ratkaisuja kohtaan, joilla pyritään parantamaan hevosen elinoloja vastaamaan enemmän luonnollisia tarpeita laumaelämästä, ruoan etsinnästä ja vapaasta liikunnasta. Usein malliesimerkeissä on kuitenkin se ”vika” että ruokinta-automaatteihin, pihattohalleihin ja pohjamateriaaleihin on uponnut kymmeniä ellei satojatuhansia euroja eikä useimmilla tavallisilla hevosenomistajalla ole mahdollista tehdä sellaista satsausta hevosten hyvinvointiin vaikka haluaisi. Eipä hätää, näppärien ratkaisujen ei tarvitse ollenkaan olla niin kalliita, vaaditaan lähinnä sitä että näkee oman alueensa uusin silmin ja ryhtyy tuumasta toimeen.

Omaa aluetta kun tarkastelee sanatarkasti ”outside the box” eli postikorttitarhojen ulkopuolelle niin varmasti monessa paikassa voi tehdä pieniä muutoksia, jotka aktivoivat hevosia ja esimerkiksi lisäävät niiden liikkumista tarhoissa, ilman että tarvitsee maksaa maltaita. Monesti kaikkea ei ole mahdollista toteuttaa kerralla mutta eipä siitäkään kannata ottaa paineita vaan väkertää paikkoja kuntoon pikkuhiljaa ja oman budjetin rajoissa. Satsaus kannattaa varmasti ja maksaa itsensä takaisin hevosten hyvinvointina, lisääntyneenä omaehtoisena liikuntana, paremmalla terveydellä liikunnan myötä niin suoliston kuin kavioidenkin osalta jne.

Meillä hevosenpidon lähtökohta on aina ollut se että hevoset pidetään mahdollisuuksien mukaan aina laumassa (on onnistunut käytännöllisesti katsoen aina) eli ruunat/nuoret oriit ovat oma porukkansa (poikamieslauma) ja tammalauma on omansa, ori pidetään tammalauman vieressä, jolloin silläkin on olo että on omien tammojensa herra 🙂 (vain yksi aita välissä eli koskettaminenkin on mahdollistettu, onnistuu jälleen, meillä ja näillä yksilöillä, ei toki aina ja kaikkien yksilöiden kanssa). Ulkona ollaan mahdollisimman pitkään vuorokaudessa (aamuseiskasta iltakymmeneen yhteentoista) ja mahdollisimman aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn kellon ympäri.

Mutta aina pyritään parempaan ja pieniä muutoksia on tehty vuosien saatossa koko ajan ja ideat jalostuvat matkan varrella. Taas ollaan puuhamassa tallijärjestelyjä ja tarhoja uusiksi 😀

Viime vuosina olemme siis kikkailleet aidoilla, talvitarha-alue on toki rajattu ympäriinsä mutta sisäpuolella olemme päätyneet rajaamaan alueita muilla tavoin kuin suorilla linjoilla laatikoiksi. Uskomatonta kyllä nämä pienet muutokset ovat selvästi liikuttaneet poneja enemmän kuin entinen tavallisen mallinen tarha, jossa tuppaavat vain nököttää lempipaikallaan seuraavaa ruokintaa odotellessa.

Sekä tammalauman että poikamieslauman tarha-alueet on meillä mahdollista sijoittaa varsin ihanteellisesti talvea ajatellen, talvimyrskyillä on kerran jos toisenkin lähdetty ottamaan laumaa sisälle mutta huomattu tarhoilla ettei olosuhteet olekaan liian huonot vaan pollet ovat tyytyväisinä valitsemassaan suojaisessa kohdassa eikä tuuli edes tunnu. Suojaa antaa useampi rakennus sekä metsä niin että koko tarha-alue on oikeastaan näiden syleilyssä. Myös ruunille tulee luonnostaan suojaisia alueita uuteen tarhaan. Kaikissa tarhoissa on mahdollisuus katoksessa oleskeluun ja ainakin meillä kaikki myös katoksia käyttävät niin kesän helteillä kuin sateella, vaikka usein kuulee etteivät hevoset niihin mene. Tälle talvella olisi vielä tarkoitus tehdä valmiiksi asti sonnipihatosta, joko ryhmäkarsina/pihatto, kumpana sitä sitten haluaakaan käyttää, Verano saa tietysti lisäksi myös oman jättikarsinan vapaalla kululla 🙂

Jaarittelusta kuviin siitä mitä juttuja tänä syksynä on tehty ajatusten jalostuessa käytön myötä.

P_piha
Kuvassa talli, keskellä on vanha parsinavetta jossa karsinat sijaitsevat, vasemmalla uudempi osa on tuleva ryhmäkarsina/pihatto, lantala on aidan takana. Tammat pääsevät tarhatessaan oikealla olevan ulkorakennuksen päätyyn suojaan. Keskellä on vuosia sitten kuormalavasta tehty alusta heinille, näitä meillä saisi olla lisää sillä vaikka hiekkamaa onkin ihanteellinen pohja hevosalueille niin ruokinnalle se ei ole paras mahdollinen ja heiniä sijoitellaan milloin mihinkin etteivät söisi hiekalta… Vasemmalle rakennuksen päätyy tulee kulku myöhemmin ryhmäkarsinoihin/pihattoon.

Ensimmäisen kuvan ”selän takana oikealla” on sitten kulku uuteen kujaan, kuja kulkee peltihallin seinustan vierestä isommalle alueelle, josta on tarkoitus tehdä myöhemmin maratoneste-alue (kuva alla).

P_Maratoneste

Tältä isommalta alueelta alkaa toinen kuja takaisin kohti peltolohkoa (yläkuvan kuvassa vasemmalle), tie menee koko kujan matkalta vieressä. Liikenne on lähinnä lähimmälle talolle menevää liikennettä harvakseltaan sekä maatalouskoneita matkalla pelloille. Varsat oppivat samalla liikenteen ääniin aikuisten esimerkkiä seuraten, eli ei hetkauta 😀

Kuja pellolta maratonestealueelle päin, oikealla risuaidan alku josta kuvia myöhemmin jos siitä tulee niin siisti että kehtaa näyttää. Langat menevät toki sisäpuolella mutta muuten siitä on tarkoitus tulla ihan ”kunnon aita” tietä vasten, ilmaisesta aitamateriaalista muuten tehty, risuista harvennuksen jäljiltä.

Sama kuja yläkuvissa pellolta estealuelle päin ja alakuvassa estealueelta pellolle päin.

Misty1

Metsäalue ei ole kovin pitkä lenkki (ehkä n. 60 m yhteensä) ja ponit varmasti tamppaavat ja popsivat sen äkkiä matalaksi, tasamaaksi se ei kuitenkaan muutu eikä tarvitsekaan. Pienet mättäät opettavat varsoja nostelemaan jalkoja ja käy muillekin jumpasta. Koko alue on tietysti siivottu vaaranpaikoista, rakennusten lähialueet mentiin läpi metallinpaljastimella sillä monien vanhojen maatilojen tapaan, täältäkin on löytynyt vanhoja jätekuoppia sieltä täältä. Pari kantoa mitkä alueella on, on jätetty selvästi näkyviin, jotta ponien on helppo nähdä ne ja kiertää, vasta kun ne lahoavat kunnolla ne poistetaan maatamyöden. Meanwhile hevoset tekevät mitä hevoset tekevät eli alkavat muodostaa polkuja siihen mistä niiden mielestä on mukavinta kävellä, nämä tulivat näkyviin parissa päivässä.

P_Emma2

Kuja jatkuu pellon puolella tien vieressä ja ohessa näkyvässä koivikossa missä Emma on, on seuraava isompi alue. Koivikon jälkeen kuvassa on Verano vastassa omassa kujassaan, muutosta tehdään talvelle vielä niin että tammalauma jatkaa Veranon kujaan ja sieltä Veranon isoon tarhaan, josta tulee edelleen kulku pihattoon. Veranolle tehdään uusi oma aktiivitarha muutamin kujavirityksin koko tämän alueen keskelle, jolloin se voi seurata laumaansa omalla alueellaan. Näin orikaan ei passivoidu nököttämään postikorttitarhan kulmassa tammoja päin huokaillen.

Pituutta koko tarhalle tallin takaovelta kujaa pitkin kiertäen pihattoon tulee ehkä n. 300 m. Nyt sitten jännätään miten äkkiä ponit hoksaaavat että jos ovat toisessa päässä ja heinät jaetaan toiseen päähän, sinne pitää tosiaan kiertää koko lenkki 😀 Kunhan nähdään mikä alueista muuttuu normaaliksi norkoilualueeksi sijoitetaan vesipiste toiseen paikkaan, jolloin juomapaikallekin pitää vaeltaa. Ainakin aikaisempina vuosina oppivat kujat helposti ja älysivät mistä pitää lähteä kulkemaan että pääsee heinille tai vaikka sisälle. Tosin sisälle otettaessa oli havaittavissa että eräs nimeltämainitsematon persoona (eli tietysti Lettu) jäi lähimmälle portille odottelemaan ilman ajatustakaan että sieltä pitäisi kiertää toiseen paikkaan koska palvelusväki voisi ilman lisäaskelia ottaa sisälle myös siitä 😀

Aikaisempien vuosien kokemusten perusteella voi jo sanoa että lauma liikkuu ihan eri tavalla kun toisille alueille on pitänyt kiertää kujien kautta sen sijaan että koko ala olisi isona tarhana käytössä.  Lisäksi tässä on ajateltu näitä rannikon kurjia talvia eli tarha-alueet menevät helposti pari kertaa vuodessa peilijäälle, nyt muutama alue on tarkoitus jättää käytön ulkopuolelle niin että peilijääkeleillä lauma voidaan siirtää käyttämättömälle alueelle hetkellisesti, peilijäähän on parhaimmillaan juuri siinä missä lauma on lumen siihen mennessä tampannut, joten käyttämättömiä alueita voi hyödyntää. Lisäksi portteja on useammassa kohdassa niin että lauma voidaan ohjata kulkemaan muita reittejä jos joku pätkä ei ole käyttökelpoinen syystä taikka toisesta eli ylipäätään koko alue mietitään niin että tarvittaessa voi tehdä vielä variaatioitakin.

Kuulostaa varmaankin kalliilta ja siltä että alue on hurjan iso. Tallin ja tien välinen alue on kooltaan noin hehtaarin, eikä koko alue siis ei ole hevosten käytössäkään. Kuluja on tullut kunnollisista aitatolpista (joita täytyy vielä hankkia lisää) ja aitalangasta jota on kolme ulkokehällä eli tietä vasten mutta vain kaksi sisäpuolista aluetta rajaamassa. Koska lankoja on nyt sikinsokin ostettiin vihreää lankaa joka häviää suuremman osan vuodesta maisemaan vrt. valkoiset. Valkoisista suorista aidoista pitävälle tämä ratkaisu ei sovi 😉 Aidat täytyy toki tehdä kunnolla että vaikutelma pysyy siistinä. Tärkeää on lisäksi että töpselin nokassa on kiinni kunnollinen verkkopaimen, ja meillä se on tämä:

P_Stafix

Ei ollut halpa mutta eipä tarvitse pelleillä huonon aidan ja karkailevien ponien kanssa, aika hyvin kunnioitettu on tämä. Sanoisin että mielenrauhasta kannattaa tällä kohtaa maksaa! Kunnolliset aidat eivät ole vain kivan näköiset vaan ennen kaikkea turvalliset hevosille – ja ohikulkijoille.

Aikaisemmin olemme päässeet tarhoja siivouksessa aika helpolla koska lanta kertyi peltoalueille. Siitä ne oli helppo siivota ja loput kääntyivät kevään kynnössä maahan. Nyt täytyy sitten tällä kohtaa ahertaa vähän enemmän eikä metsäkujasta siivoaminen varmastikaan ole helppoa mutta uskon että on vaivan arvoista plus pellolla kuja menee parissa kohtaa hevosten normaalien vessakohtien kautta, joten toivotaan että käyttäisivät aktiivisesti jatkossa niitä, saapa nähdä… Lannan siivoaminen on äääääärimmäisen tärkeää erityisesti koska laumassa on nuoria! Näin saadaan loispainetta alas. Toinen osa loishäätöä on se, että koko alue lepää kesät ja peltoalueet uusitaan eli alue ei ole ympärivuotisessa käytössä.

Johonkin sopiviin kohtiin mietitään vielä mahdollisesti jotain soratyyppisiä ratkaisuja mutta se investointi saa vielä odottaa. Kujaan sijoitetaan myös tukkeja yli asteltavaksi mutta ne täytyy poistaa ennen talvea etteivät jää hankeen näkymättömiin.

Kaikenkaikkiaan kyseessä ei todellakaan ole mikään ihmeellinen juttu, aidat on vain vedetty maastoa mukaillen niin että koko tarha aktivoi poneja liikkumaan, tämän voi eri talleilla tehdä eri tavoin. Joillain toimii iso tarha sellaisenaan jos maasto on kumpuileva ja aktivoiva itsessään tai luonnostaan rajattu pusikoilla, metsäalueilla tai kiviaidoilla, mutta meillä aidoilla rajaaminen ja ohjailu sillä tavoin toimii liikuntaa lisäten. Toivottavasti tämä inspiroi jotakuta miettimään omaa perustarha-aluetta eri näkökulmasta ja miettimään voisiko aluetta hyödyntää toisella tavalla!

Kritiikkiäkin voi toki esittää mutta tietysti riskit on meilläkin punnittu. Asiasta on vasta vähän tutkimustulosta mutta näin käytännön kokemuksellakin voi helposti todeta että hevoset ovat rennompia laumassa ja vaikkapa siitostammat, joita ei muuten juurikaan liikuteta, paremmassa kunnossa näillä järjestelyillä jotka matkivat hevosen luontaista liikkumista verrattuna karsinatallissa seisomiseen suurimman osan päivästä (mitä eivät kylläkään ole koskaan meillä tehneet). Lisääntynyt omaehtoinen liikkuminen tasapainottaa shettisten ruokintaakin siten että heinän määrän voi pitää riittävänä, jolloin tarve syödäkin tasapainottuu. Meillä hevoset ovat vakiintuneessa laumassa ja yksilöt tulevat juttuun toistensa kanssa, porukan pomo ei ole turhan komentaja mikä myös on oleellista, se sietää kaikki ihollaan. Meillä lauma on sellainen että vaikka esim. tammoilla on nyt käytössä rakennuksen päädyssä oleva katos joka on jaettu kahtia aidalla ja molemmat puolet ovat reilun karsinan kokoisia, on kaikkien 7 ängettävä samalle puolelle vaikka toisella puolella olisi väljästi tilaa 😀 sama on pätenyt katokseen kesähelteillä, kun laumalla on tarve päästä varjoon, sinne menevät sopuisasti kaikki. Nämä ovat jo niin hitsautunut porukka että turhaa pöllyyttämistä ei ole, tilanne on tietysti toinen jos laumassa olisi yksikin joka korostaisi omaa asemaansa hyökkäävämmällä käytöksellä. Tärkeintä on aina miettiä ketkä sopivat yhteen porukkaan ja muutoksia täytyy toki olla valmis tekemään jos jotku yksilöt eivät tulisi toistensa kanssa toimeen. Jos laumassa olisi isoja hevosia tekisin kujista lyhyemmät ja välialueista vähän isommat. Toisessa tilanteessa alueelle voisi laittaa vaikka neljä hevosta pareittain kahteen monimuotoiseen tarhaan niin että vaikkapa rinnakkain menevät kujat motivoisivat kisailuun, soveltaa täytyy sen mukaan mikä parhaiten sopii omille hevosille.

Mikään ei ole kyllä niin palkitsevaa kuin kävellä laumaa tervehtimään ja nähdä ne levollisina, tyytyväisinä ja hyvässä kunnossa tai katsoa kun pikkuvarsat ilottelevat parin sadan metrin suoran täysiä vain ”koska mä voin”.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s